El último día con Patrice, terveisin kaikki hispanjofoonit.

Kuva on luokkaa passikuva, oikeen kukaan ei näytä itseltänsä :--D muokkaus ei ole omani

 Tiistaina oli viimeinen päivä Patricen kanssa. B1 ohitse. Tasoa vaihtaa sekä me että hän, päästään luultavasti kaikki B2-tasolle, ja Patricekin vaihtaa opettamaan aloittavien ryhmää. Ois vaan pitänyt vaihtaa heti lokakuussa (tai no, marraskuussa) EIFElle! Seitsemänkin kertaa olivat mainioita (to-pen opettajana on toinen ope!), ja en voi kun suositella koulua muutenkin; koulu on pieni, mutta meininki hyvä, opettajat huippuja (paitsi että kaikki feministejä, mitä lie viher-vasemmistolaista hapatusta on tämä), tunnit eivät ole pelkkää kielioppia vaan aiheet vaihtelivat tässä kuussa mm. facebookin vaaroista mainosten naiskuvaan, täydellisestä miehestä sukupuolenkorjaussanastoon. Luokkakoot on yleensä pieniä, tosin meidän luokassa on tällä hetkellä joku 15 tyyppiä +- muutama joka käy silloin tällöin. Koulu on lähellä Hotel de Villeä ja Opéraa, joten koulumatkalla haistelee aina keskikaupungin ilmaa, näkee joen, tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä ja ihania pikkukatuja. Miinuspuolena on tietysti se että ryhmiä on vain neljä (verrattuna Alliance Francaise:n herraties kuinka moneen, joka tasolle oli kolme alatasoa), ja oman tason täytyy vain sopeutua sitten siihen mitä on tarjolla.

Juotiin vikalla kerralla viintä ja syötiin sipsejä ja karkkia. Pulloja oli kolme, vain minuntuomani avattiin, ja opettaja oikein kysyi kuka on tuonut viinin ja kehui viiniä hyväksi. (kolmen euron pullo Landesia, krhm. Keskimakea-todella makea valkoviini). Meksikolaiset santsasivat karkkeja(ni) vielä senkin jälkeen kun olin jo ikäänkuin pakannut säkkini reppuun :--------------------DD heräsi muistoja siitä kun itse kävin lapsena synttäreillä ja hain keittiöstä lisää sipsejä jos olivat päässeet loppumaan. Olen siis osoittanut selkeästi kansainvälisen kulttuuri hallintaa jo pienestä pitäen.

Voi että, toivottavasti ensi kuun opettaja olisi edes puoliksi yhtä hyvä. En tosin tiedä voiko juutalais-, orja- ja homovitsejä (ei mitään tekemistä suomalainen, norjalainen ja ruotsalainen -vitsien kanssa, toim.huom) kertoa yhtä hienostuneella maulla muut kuin skorpionit.

Tällä viikolla keksin jättää auton Craponnen Vaugneraynpuoleiseen päätyyn, näppärästi jalkakäytävälle, mutta siihen nuo näkyvät kaikki muutkin parkkeeravan, eikä Ranskassa, yksityisautoilun luvatussa maassa, kukaan kulje kävellen, joten samapa tuo. Terveisin Erlend Loe. Joka tapauksessa paikka on sikäli oivallinen, ettei aamulla tarvitse varata mitä tahansa 2-12 minuutin väliltä pääkadun kautta sompailuun, ja siitä kulkee bussi 8:20, joka on kummallisen kiertoreittinsä ansiosta perillä Gorge de Loupilla jo 8:50, elikkäs 10-15 minuuttia nopeampi vuoro kuin se joka kulkee toisesta päästä kylää. Se vaan että iltapäivällä joutuu kävelemään noin kilometrin takaisin autolle (pikavuoro kulkee vain aamulla), eli hommaa pitää vielä hieman hienosäätää, mutta kaikin puolin on parempi vuoro tämä.

Löysin lauantaina Carolinen katselemasta Doctor Whota boksiltani olohuoneesta.. :----D Katsoi sitä jouluspesiaalia jossa on haikaloja. Perheen äiti ei näyttänyt lämmenneen tarinalle %---) mutta kuten viisaat pinterestin käyttäjät ovat todenneet, Doctor Who on niin hyvä sarja että se on melkein kuin Lukisi Kirjallisuutta.



Aloin myös juosta iltaisin! Yleensä vain demitän illalla about kahdeksasta lähtien, mutta nyt suuntaan puoli yhdeksän maissa, jos en elokuviin niin lenkille. Ulkona ei liiku enää oikeastaan ketään, kun päivällä ohi suhaa autojen loputon virta, mutta tiet ovat silti valaistuja ja ilma hyvää hengittää. Mäkimaasto tuntuu paikallisia juoksijoita haittaavan, ts. omankin perheeni jäsenet ajavat kerran viikossa noin 15 kilsan päähän isoon puistoon juoksemaan viikon ainoan lenkkinsä, mutta itse koen vaihtelevan maaston mainioksi lenkin siivittäjäksi! Ottaa paremmin lihaksiinkin :---D Launtai-iltapäivänä löysin ihanan polunpätkän lenkin varrella kylän korkeammista osista: polkua reunustaa vanha mäntymetsikkö sekä vahvasti sammaloitunut kiviaita, kylä näkyy "alla" ja taustana näkyi lumihuippuisia(hyi) kukkuloita/vuoria jotka olivat kääriytyneinä sumuun, ja joiden rinteillä loistivat talojen ikkunoista valot. Istuskelin hetken ihan vain katsomassa maisemissa, VTI:n ilmeisestä uhasta välittämättä!
Aiempina päivinä olen ollut sydänkohtauksen partaalla, kun samalla juoksukadulla on sekä sähköportti, joka pitää sulkeutuessaan SILENCEN KORINAA D:::::::::::::: sekä porttivalo jonka varjo näyttää - auton ajaessa ohitse - DALEKILTA  D::::: Oivalliset ovat siis lenkkimaastot.

Olen käynyt tammikuun aikana kahdesti istuskelemassa myös elokuvateatterissa. Ensin kävin katsomassa Walter Mittyn ihmeellinen elämä:n, joka oli ihan ok filmi, loppuratkaisu oli arvattavissa ~heti, lisäksi hieman turhan amerikkalainen, mutta maisemat olivat upeita!!! Huhhuh. Filmissä oli myös islantilaisia rullalautajonneja :----D<3 joista yhtä, HS:n kommenttipalstan mukaan, esittikin joku suomalainen poika. Ilmankos. Lippujonossa kävi tuuri, kun edelläollut vaihtoi vahingossa (=lipunmyyjähenkilön virheen vuoksi) yhden lipun liikaa 10 lipun sarjastaan Mitty-filmiin, joten sain ostettua lipun 5 eurolla. Sikäli HAASKAUSTA koska opiskelijahintaisena lippu ei maksa kuin 5.30, eli säästö olisi ollut suhteellisesti suurempi jollekulle muulle.

Toinen lähiteatterissa pyörivä oli Nelson Mandelasta kertonut kaksi ja puolituntinen filmi, joka sekin maksoi 5.30e, ei mitään pitkien filmien lisää tunne nämä maalaisteatterit. Toisaalta henkilökunta on käytännössä kokonaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Salissa taisi olla 7 maksavaa ihmistä minun lisäkseni. Mut en kyllä silti jotenkin pysty käsittämään Suomen elokuvalippujen hintoja, tai suomalaisia elokuvateatterikotkotuksia muutenkaan, täällä kun äänetkin on säädetty inhimillisille volyymeille. Filmi esitettiin kerran alkuperäisenä versiona, aksentit oli aika herkullisia :----D<3 muina iltoina filmi pyöri dubattuna. Tarina oli hieno, vankilaosionsa puolesta hieman pitkitetty vaikka se hienosti puolustikin sitä faktaa että vankilassa kului se parikymmentä vuotta, mutta eväät (valkosipulipopcornit sekä karkit) tulivat tarpeeseen! Paikoitellen käytettiin myös autenttista video- sekä kuvamateriaalia, oli kovin raakaa.


Lauantaina kulutin teatterikulttuuria. Torstaina host-äiti kysyi haluanko lähteä perheen kanssa lauantai-iltana katsomaan improvisaatioteatteria, ja tuumasin että miksipä ei, ja äiti lupasi hankkia lipun. Myöhemmin samana iltana selvisi, että ketään muuta lapsista ei kinostanut lähteä mukaan, eli olinkin lähdössä pelkästään perheen vanhempien kanssa teatteriin, mikä oli LIEVÄSTI awkward. Noh, lauantaina tuntia ennen lähtöä selvisi että perheen äitiä vaivasi sellainen hammassärky että hänkään ei pystynyt lähtemään.............. Mutta koska liput oli hankittu, niin lähdin sitten perheen isän kanssa naapurikylään improvisaatioteatteria seuraamaan! Oli vähemmän vaivaannuttavaa kun voisi äkkiseltään kuvitella. Osa esittäjistä oli todella hyviä, osa ok-hyviä ja osa oli hieman huonoja, mutta varsin viihdyttävä kolmituntinen silti! Esittäjille sai yleisökin heitellä aiheita esitettäväksi ja tehtävät olivat vaihtelevia; yhdessä tehtävässä näyttelijän piti minuutin ajan laulaa vuorosanansa, toinen riimitellä, kolmas "miimitellä" ja neljäs minuutti oli vapaasti keksittävissä. Toisessa näyttelijöille jaettiin numerot 1-8 välillä, ja jokaisessa repliikissä piti käyttää ehdottomasti tuo määrä sanoja. :---D Siinä saa jo olla taitoa. Lisäksi oli näitä perus "freeze" -tehtäviä, sekä tehtävä jossa lavalla oli kaksi henkilöä ja ääninä kaksi muuta henkilöä.
Kotimatkalla juttelimme yllättäen teatterista, ketkä olivat vahvimpia näyttelijöitä jne., ja amerikan osavaltioiden kannabiksen laillistamispäätöksistä :--------------------D


Löysin tällä viikolla myös areenassakin näytillä olevan ranskalaisen sarjan, Les revenants'in, joka on jännittävä kummitustarina, jota en ole uskaltanut kahta jaksoa enempää katsoa. Ohjelma etenee hitaasti, mutta se luo oikeasti jännitystä, toisin kuin visailuohjelmissa.  Suosittelen, mutten heikkohermoisille D:


Löysin myös (hirveää kulutusjuhlaa on elämäni) kouluvihkoja ostaessani eeppisyyttä hipovan Van Gogh -viikkokalenterin, jonka jokaisella aukeamalla on yksi maalaus (väri)kuvana. Koko on C6, eli ihan käypäinen, ajattelin pitää sitä aina pöydällä ja jättää seinäkalenterin hankkimatta. Tarkoituksenani on myös piirtää jokainen työ itse erilliselle paperille, tai jos ei jokaista niin ainakin joitakin...... Tänään aloitin puuvärikynillä ja siltamaisemalla. Huomaa kyllä etten ole ikuisuuksiin piirtänyt, tai niinku ~koskaan, mutta juuri sen vuoksi tämä projekti tuleekin tarpeeseen!

Öljyvärit on hieman vahvempia kuin puuvärit D::: harkitsin hieman myös tussienkäyttöä, vesiväritkin löytyisi, mutta näin pienellä paperilla ja puuväreillä ajattelin ainakin alkuvuoden pelata, voi muuten tulla sutta ja sekundaa ja lentää ikkunasta koko kalenteri.

Merkittäviä Museoita

Ale-juoksujen lisäksi juoksin tammikuun alun museoissa! Kaivoin Wikipediasta esiin listan ja aloin määrätietoisesti käydä niissä mitkä kinostivat. Ekana listalla oli kätevästi Institut Lumiere, jonne on kerätty jos jonkinlaista elokuvahistoriaan liittyvää rompetta; mm. ensimmäisten elokuvien projisointiin käytetty cinematografi! Vastoin yleistä luuloa, juna saapuu asemalle ei ollut eka yleisölle näytetty filmi. Näytillä oli myös  jonkun muun kehittämä elokuvienkatseluväline jolla pystyy katsomaan elokuvaa van yksi ihminen kerrallaan, ja uuden filminauhan ostamisen sijasta pitää aina ostaa uusi laitteisto :-----Dd todella näppärää, ei paljoa ole ennen kotikirjastoja koottu.  Lisäksi oli "lampunvarjostimia", joita pyörittämällä näki aukkojen kautta varjostimen sisällä olevia kuvia, jotka näyttivät liikkuvan. Oli myös selitettynä erilaisten elokuvaprojektroreiden toimintamenetelmiä, replikoita sai itsekin käydä pyörittämässä. Näytillä oli myös inspiraationa laitteiden toimintamekanismeille olleita revolvereita ja ompelukonetta..... miten vain. 

Myös ne ekat filmit olivat nähtävissä niin isommilta kuin pienemmiltäkin skriineiltä, lisäksi oli useita 3d-valokuvia joita piti niitäkin katsoa erilaisten lasien lävitse mutta jok.tap! Eräässä huoneista pyöri dokumentti veljeksiin liittyen, yksi huone oli pyhitetty veljesten + näiden suvun ei-elokuva-aiheisille keksinnöille. Myös värikuvien kehittämiseen käytettyjä värjättyjä perunajauhoja oli säästetty näytille. Riittävästi muttei liikaa, sanoisin.

Maailman ensimmäisiä elokuvia oleva "La Sortie des usines Lumière à Lyon"  kuvattu ihan museon liepeillä. 

Toisena listalla oli Musee Testut-Latarjet, joka on yksi Ranskan merkittävimmistä anatomian museoista. Museo on perustettu 1800-luvun puolivälissä, alunperin "näytteitä" oli 1500! Näytillä on hieman vähemmän, mutta kunnioitettava määrä silti! Olivat jaoiteltuina luihin/luurankoihin (riisitautisiakin!), sikiöihin ja "lääketieteellisiin hirviöihin" elikkäs epämuodostuneihin vauvoihin (kyklooppeja, merenneitoja, tai muuten vain muodottomia vartaloita), tavan anatomiaan (siivuja reisistä, käsiä, aivoviipaleita), tietoa 1800-luvun kirurgian ja lääketieteen kehityksestä yksittäisten henkilöhistorioiden kautta, sekä rikollisuuden antropologiaan keskittyvä osio (teloitettujen kuolinilmeitä, aivokoppaan tehtyjä kipsivaloksia jne.). Toisessa kerroksessa oli ihmiskunnan historiasta artikkeleita ja luunkappaleita lasivitriinissä, egyptiläisiä muumioita(!! oli myös kissamuumio, lisäksi selvisi että muumio painaa noin 12 kiloa) ja kutistettuja päitä. Elikkäs kuvia:

Hämmentäviä olivat. Eniten ihmetytti se miten tollaiset voi ylipäätään säilyä ikuisuuksia, osasta kipoista oli kuitenkin nesteen pinta jo niin laskenut että solut oli jo ilman kanssa tekemisissä eikä mitään mätänemisen merkkejä ollut näkyvillä. Luulisi että nestekin aikaa myöden haihtuisi soluistakin, tai että MITÄ ON TÄMÄ MAGIA. Ylärivin sikiönkehitystä kuvaava sarja on kipsiä tms. eli eivät aitoja, näin luki lapussa, muiden alla ei lukenut, elikkäs ne ovat aitoja. Muutenkin tosi jänniä kun kuitenkin melkeen elävän näköisiä, mitä nyt eivät vain liikkuneet, ja silti jo hyvän aikaa kuolleita. Huhhuh. Mahtaa olla halloweenin aikaan suosittu kohde.

Rikollisten osiosta...

Aivosiipaleita näyteastioissaan, osa oli jo vähän irronnut esittelylasista mutta EI SE MITÄÄN. En tiedä missä määrin hauraita ovat, ei niihin ilmeisesti paljoa auta koskea. Oikealla oleva oli vuotanutkin, niin että esittelylapun teksti oli lähestulkoon lukukelvotonta. Hyrr. (Etummaisesta siivusta tuli mieelen kirjastojakso.)

Moikka!!

Moi!

Erilaisia kalloja

Kissamuumio

Museo ei ollut valtava, mutta siellä oli paljon hurjaa nähtävää! Opiskelijoille sisäänpääsy maksoi 1,50e, eikä museossa voi varsinaisesti väittää vilskeen käyneen! Puolentoista tunnin aikana paikalla kävi meidän lisäksi ehkä viisi ihmistä, joista yksi jäi piirtämään luurankoja mallista vihkoonsa...... Museonvartija taas lajitteli chillisti kasvinäytteitä kansioihin. Harmaina syyspäivinä varmasti mukava työpaikka.

12-kiloinen muumio. Oli myös Ramsesien ja näiden kaudelta arkussaan makaava muumio, mutta siitä oli lähestulkoon mahdotonta ottaa kuvaa. Lisäksi pelkäsin muumion kirousta, jota tosin pelkäsin vielä vahvemmin Toulousen muumiomuseossa D:::::

Näytteillä oli myös mammutin luita sekä KIVETTYNYTTÄ KAKKAA!!!!!!! ilmankos on ilmekin niin muikea. 

Chunyi sen sijaan oli tyystin kauhuissaan, kiva kahlata läpi Eurooppalaista Kulttuuria muista kulttuuripiireistä tulevien kanssa... Itse olin lähinnä yllättynyt miten siistejä ja kummallisia juttuja sitä onkaan näytille säilötty ja että niitä on tänäkin päivänä mahdollista käydä museossa pällistelemässä, mutta demi-keskustelun perusteella tämä ei välttämättä ole mitenkään kulttuurisidonnainen juttu.

Illan lopuksi käytiin syömässä hiivatin tulisia nuudeleita yliopistokämpillä, lisäksi keskustelimme japanilaisen oppilaan kanssa intellektuellisti Pohjois-Korean ydinasekokeilujen vaikutuksista kiinalaislasten koulunkäyntiin, siideriä juoden sekä paahdettuja valkosipulin kynsiä ja meetvurstia syöden.

Vuoden ekana päviänä koko perhe pakkautui autoon, suuntasimme külttüürinkuluttajahenkisesti Lyonin oopperatalolle kuuntelemaan uudenvuodenpäivän konserttia. von Suppea ja Pähkinänsärkijää ja muita kaikkien tuntemia kappaleita oli orkesteri meille varannut. Salissa oli jotenkin käsittämättömän kuuma ja huono happitilanne, nuokuin suurimman osan ekan osan loppua... :----E Arkkitehtuuri ei koskaan lakkaa minua hämmästyttämästä, luulisi että ihmismassoille suunniteltuun tilaan kannattaisi suunnitella ilmanvaihtoakin. Jopa oikeita suuntia ihmisille viittilöivät oopperan työntekijät virtasivat hikeä. Konsertti huipentui "ilotulitukseen", konserttisilppuhenkisesti yleisön niskaan truutattiin viisimetrisiä silkkipaperinauhoja, jotka muistuttivat stereotyyppisiä ilotulitteita! Neljänneltä parvelta kelpasi seurata, permannolta ei varmasti niinkään.

Bunty nukkumassa sohvalla...

Minä suuntaamassa ekana päivänä kouluun! 

Laitoin ihan huulipunaakin ja olin muutenkin hillityn hipsuna liikkeellä. Mätsäsin jopa sukat! Uusi opettaja oli mainio, hauska mutta pitää kurin, ja tunti on rytmitetty hyvin. Oppilaitakaan ei ekana päivänä ollut kuin vajaat 10, mikä sekin oli piristävä yllätys, mutta tilanne on kyllä tässä viikkojen aikana huonontunut, en tajua miten mulle aina osuu luokka jossa on eniten väkeä koko koulussa. fuuuuuuu. Nykyisin meitä on siis noin 16, ja selvää on että tunnit ei ole niin hyviä kuin pienemmällä joukolla, mutta hyviä toki silti yhä. Huippu opettaja vaihtaa ensi kuussa opettamaan aloittelijoita, ja mekin siirtynemme b2-tasolle, haikeaa ja vähän paskaa. 

Toisaalta meille on ehtinyt osua jo yksi sijainenkin, yhdeksi päivää, ja hän ainakin oli mainio feministi-kiihkoilija jonka kanssa analysoimme mainoksia ranskaksi koko tunnin :----D vinkkasi Causette-lehdestäkin, joka on kuulemma "kalliimpi kuin muut naistenlehdet mutta ehdottomasti sen arvoinen!", ja niin kyllä olikin! 4,90 eli noin 70% siitä mitä Suomessa oikeen mitkään lehdet maksaa. Perusnaistenmuotilehdet, joissa puolet on mainoksia, maksaa täällä maksimissaan 2e. Toivon joka tapauksessa kovasti että tämä sijaisena ollut osuisi opettajaksi meidän ryhmälle!

Tammikuun ekojen viikkojen lämpötiloja...

8. päivä käytiin käveleskelemässä Lyonin katuja AF:lta tutun Ratihin kanssa.

Näppäränoloisia ikkunoita

Hello Kitty- ja lakiasiat samalla hyllyllä. Leipää ja sirkushuveja jne.

En käynyt tutkailemassa minkälaisesta liasta oli kysymys

Ranskassa alet alkavat vasta 8. päivä tammikuuta, alkaen varovaisilla -30% -lätkillä, ja jatkuvat siitä sitten eteenpäin muutamia viikkoja, alennusten kaiken aikaa parantuessa. Ostin montaa lajia housua ja paitaa, palautinkin lähes yhtä montaa. Pidin kahdet housut, 7 t-paitaa ja 8 liivit :----D. Se tunne kun saa melkeen kymmenet sopivat liivit siihen hintaan kuin Demittäjien Suosimasta Changesta ei saisi yksiäkään. Ostin myös keoittain sukkia sekä muutamia neuleita. Koulutieni varrella on "ikävästi" kangaskauppa, joten sieltäkin on tullut montaa lajia -50% -kangasta tullut kuljetettua kotiin, osan olen jo leikannutkin. Yhdellä kertaa ostin kultapaljettikangasta ja tukikangasta ja nappeja samalla kertaa, kassalla oli juuri vaihtumassa vuoro, usein töissäoleva tyylikäs hipsupoika katsoi ostoksiani hyväksyvästi kassaneidin olan ylitse :---------D<3

Ainakin Bunty arvostaa hankintojani

Tein löytöjä myös paikallisesta Vapaavalinnasta innostuttuani jälleen juoksemisesta. Muistin että siellä on yleensä fleecejä viiden euron pintaan, ne ovat siis mainioita +3'C-+10'C keleillä juostessa "takkina",  ja niitä sitten rekistä otinkin yhden (+sovitin), koska ei nyt liioitteluun sovi sortua. Marssin itsepalvelukassalle, ja kone luki hinnaksi 1,66e. Sanoin kassavartijatyöntekijälle että nyt ei joku mätsää, ja kassatyöntekijä oli vaan että "juu itse en olisi edes sanonut! hyödy toki! minä olen täällä vain sitä varten jos kone väittää hinnaksi kalliimpaa hintaa kuin mitä pitäisi!" :---D Hain sitten kaksi lisää kun samaan hintaan sai.

uv

Välipäivinä reipastuin viimein käymään Lyonin Biennale'ssa, joka oli syksyltä asti tammikuun ekoihin päiviin asti käynnissä ollut kansainvälinen nykytaiteen tapahtuma ympäri Lyonia; kaksi isompaa museota ja kolme pienempää paikkaa. Aloitin isommista koska pienempiä paikkoja eivät suositelleet edes Tr00 Taiteen Ystävät ja aika alkoi muutenkin käymään vähiin! Lippu olisi maksanut 13 e, ja sillä olisi päässyt jokaiseen museoon kerran, mutta opiskelijoille homma oli luojan kiitos ilmainen, koska jopa vannoutuneena taiteen kannattajana heräsi taas epäilyksiä taiteilijoiden taiteellisesta lahjakkuudesta. Muutama työ herätti ajatuksia mutta loput oli melkolailla läpikulkukamaa.

MAC (Musée d'art contemporain):

Suihkuava muste on selvästi yksi nykytaiteilijoiden lempparijutuista, mikä saa ihmettelemään miksei luovuutta puserreta kirjalliseen muotoon.

Noin 6x30m kokoinen huone, johon oli aseteltu yhteensä 6 tyynyä, joilla oli nukkunut vain a) lääkäreitä b) lapsia ja c) joku kolmas Merkittävä Ihmisryhmä. Juuuuuhh..... 

Australialaissyntyinen norjalainen oli kokenut marimekon kevätjuhlan hardcoreksi kamaksi. Seuraavat kaksi kuvaa hänen "huoneestansa" myöskin.

Huoneen lattia oli täynnänsä vaatteita ja televisioruutua tuijotti kolme mallinukkea, sekä tässä kuvassa myös hyväryhtinen mieshenkilö :-------D Video oli about sairainta nukkeanimaatiota ikinä.

Biennale jatkui toisella puolen kylää, Perrachen/Confluencen tienoilla, jossa on hauskan kummallisia rakennuksia:

La Sucrière oli jakautunut kolmeen kerrokseen, osa töistä oli hienoja, osa oli taas juuuh-ainesta. 

Vihreäsävyinen huone jossa oli patsaita, ja jonka ulkoseinässä oli noin pissauskorkeudelta suihkuava, ruohomatolla katettuun lattiapintaan laskeutuva vesisuihku. Aiivan. Ps olen kuvassa!1

Sängyn alta löytyi hirviö. Tämäkin voisi olla nykytaidetta.

Uudenvuodenaaton ruoka on Ranskassa hieman fiinimpää kuin Suomessa, perunasalaatin ja höyrytettyjen nakkien sijasta pöydästä löytyi mm. ankanmaksaa. Joka on siis samaa tavaraa kuin hanhenmaksa, mutta eri elukasta. Nomnom.

Tarjolla oli myös muutamaa lajia juustoa <3_____<3 Kypsytettyä brebistä, ts. lampaanmaitojuustoa, persilja-sinihomejuustoa, saint thibaudia joka on vain epätasaisemminmuodostunutta capris des dieuxta, joka on siis sisältä pehmeää, päältä rapsakkaa pehmeänmakuista (valkohome)juustoa, vuohenjuustoa ja pari muuta kypsentämätöntä ts. pehmeää lehmänmaitojuustoa.

Kala, ahventen sukua ja painoi ehkä kolme kiloa. Kypsytettiin suolavaipan alla uunissa. Huomatkaa että kysymyksessä ei ole veitsi :-------D

Kalassa oli täytteenä mm. laakerinlehtiä joita noudin tien päässä kasvavasta puusta hetkeä ennen ruuanlaittoa :--D  Ja tuoretta fenkolia, korianterinsiemeniä (luojan kiitos ei lehtiä) ja fenkolinsiemeniä. Oli varsin maukasta!

Oli myös viiniä ja keskustelua fiinisti Ranskan koululaitosjärjestelmästä sekä palvelujen katoamisesta maaseudulta, hauskaa miten Ranska menee jotenkin tässäkin 20 vuotta muuta maailmaa jäljessä. Ranskan yliopistojärjestelmä taas kuulostaa tyystin seinähullulta ainakin lääkärilinjansa puolesta; riippuu ikäänkuin koemenestyksestä mihin linjaan lopulta pääset perusopintojen jälkeen, ja jos satut saamaan, jos nyt vaikka yo-kokeisiin verrataan, L:n, pääset opiskelemaan jotain merkittävää, tyyliin aivokirurgiaa, mutta jos saat A:n, joudut hammaslääkäriksi, vaikka haaveenasi olisi aina ollut tyyliin korvalääkäriksi erikoistuminen. En voi käsittää.
Noin muuten Ranskassa noudatetaan linjausta että about kaikki halukkaat pääsevät yliopistoon sisään, mutta ekan vuoden jälkeen huonoimmin menestyneet eivät saa jatko-opiskeluoikeutta samalla linjalla, ja joutuvat odottamaan pahimmillaan muutamai vuosia ennen kuin voivat yritää uudestaan saman aineen suhteen. D:


Vuoden vaihtuessa ihmiset vaihtoivat poskisuukot ja toivottivat "Hyvää uutta vuotta, hyvää terveyttä" :---D Raketteja en nähnyt yhtäkään, eikä nillä ilmeisesti ole niin suurta asemaa Ranskassa kuin Suomessa.

Leikkasin myös pitkästä aikaa etuhiukset. Harkitsen vakavasti suoristusraudan ostamista koska etuhiukset ovat noinkin suorat ja tasaiset tasan 2 min sen jälkeen kun ne on leikannut, ja sen jälkeen eivät enää ikinä. hngh.

Joulun rauhaa

Jostain syystä about koko joulukuun ulkona näytti tältä:

Pahat kielet väittivät ilmiön enteilevän lunta, mutta eipä sitä onneksi liiemmin näkynyt.

Joululoman pysyttelin kotona Buntyn kanssa, perhe lähti sohjoiseen pohjoiseen sukulaistensa tykö, niin kuin ehkä aiempaan postaukseen mainitsin. Picardien murre on tyystin käsittämätöntä ja ei muutenkaan houkutellut ajatus viidestä päivästä koko ajan ihmisten seurassa, joten jäin kotiin syömään riisipuuroa ja katsomaan Doctor Whota ja haistelemaan Lyonin jouluilmapiiriä. 

Picasan kuvanparannusohjelma ei tällä kertaa valehtele paljoa. Tuli mieleen hieman muumien joulu kun kuusenkoristeiksi oli valittu lampunvarjostimia.

Bellecourin maailmanpyörä. Se on kohtalaisen iso.

Löysin joulupöytääni aiemminmainitsemani Jésuksen lisäksi myös esteettistä kirsikkaolutta..

En ymmärrä miksei kaikkien olutpullojen etiketit ole tällaisia. 

Lisäksi söin joulutorttuja ja varmastikin lähemmäs kilon herneitä. Sekä jääkaappiin unohtunutta kahden avokadon kotivalmisteistaguacamolea ja tortillasipsejä. Ja lehtitaikinan sisälle leivottua ankkapateeta, joka näytti siis kutakuinkin tältä:

Ja kylmäsavustettua lohta (oi että sitä niskaanporaantuvien katseiden määrää kun otin hyllystä halvinta enkä jonottanut palvelutiskille kuten senhetkiset 30 muuta!). Ja yrttituorejuustoa patongin päällä, koska en vaivautunut pyörittämään rullaa. Laatikkotarpeetkin oli pakkasessa, mutta sattuneesta syystä mahani ei olisi kyllä moisia vetänyt!

Maltilliset jouluvalomme jotka johdattivat joulun rauhaan

Aattona kävin kylän kirkossa joka oli tupaten täynnä, palatessani ehdin soitella kotiin, jonka jälkeen sähköt katosivat iloisesti seuraavaan aamuun asti. Onneksi ranskalaiset eivät kai kummemmin harrasta yön yli valmistettavia jouluruokia. Pimeästä talosta on erityisen hauska katsella naapurien vilkkuvia jouluvaoja.

Kävin iltakävelynomaisesti tarkastamassa tilannetta, kaikilla muilla sähköt näkyivät pysyneen. Tielle kaatunutta kuusta ihmettelemään tullut toinen ihminen, liikkui muuten shortseissa, sanoi että "kylläpäs on sähköt, katso vaikka!" ja viittasi katuvaloihin.... Kotona availin lahjoja ja lueskelin aikani taskulampun valossa. Aamulla hieman ennen puolta päivää sähköt palasivat ja uskalsin taas avata jääkaapin.Oikeasti löin jääkaapin lihaosioon kyllä jo illalla pakasteita koska hngh ravintoni.

25. päivä kävin Fourvieren joulukirkossa, monisteille oli painettu mitä lauluja messun aikana lauletaan mutta niistä noin yksi laulettiin oikeasti ja muut oli jotain ihan outoja. Ihmiset kääntelivät lappujaan ja jos sattuivat löytämään niin näyttivät vieruskaverilleenkin missä ollaan menossa. :-------D  

Kävin ehtoollisella, pappi spottasi etten ole katolinen enkä saanut leipää, mutta sainpa siunauksen sentään. Hauskaa tässä on se että kiinalaistoverini kyllä sai leivän, eli mitä ihmettä nyt taas.

Luulin että teksti olisi vain fete des lumieresille, mutta vallanpa oli joulunakin ajankohtainen.

Jeesus ilmestyi vesilammikkoon!1

Käveltiin alas mäeltä, tienvarressa oli vanha Volvo :------0<3

Leipomon ikkuna. Eläinleipiä ja lumiukkomarenkeja.

Host-perhe antoi joululahjaksi raha-avustusta seuraavaa Indochinen keikkalippua varten :-----)<3

Joululomalla ihmettelin myös syvästi Buntyn nukkuma-asentoja: