Kirjahaaste 2015

1. A book with more than 500 pages :  E. L. James - Cinquante nuances de Grey
2. A classic romance
3. A book that became a movie  : Dostojevski - Kaksoisolento
4. A book published this year
5. A book with a number in the title : Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa
6. A book written by someone under 30 
7. A book with nonhuman characters
8. A funny book : Jouni Paakkinen - Agentti appelsiini -- käännöskukkasten parhaita 2
9. A book by a female author : 
10. A mystery or thriller
11. A book with a one-word title
12. A book of short stories : Italo Calvino - Marcovaldo eli vuodenajat kaupungissa
13. A book set in a different country: W. G. Sebald - Huimaus
14. A non fiction book 
15. A popular author’s first book : Jean-Paul Sartre - Inho 
16. A book from an author you love that you haven’t read yet : Dostojevski - Kirjoituksia kellarista
17. A book a friend recommended : Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja 
18. A Pulitzer Prize-winning book
19. A book based on a true story : Cruchaudet - Mauvais genre
20. A book at the bottom of your to-read list  : Henri Vernes - Bob Morane ja Kuoleman laakso 
21. A book your mom loves
22. A book that scares you
23. A book more than 100 years old : Leo Tolstoi - Ivan Iljitsin kuolema
24. A book chosen entirely on it’s cover 
25. A book you were supposed to read in school but didn’t
26. A memoir : Carlson - William N. päiväkirja 
27. A book you can finish in a day
28. Abook with antonyms in the title
29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit
30. A book that came out the year you were born
31. A book with bad reviews
32. A trilolgy : Guillermo del Toro/ Chuck Hogan - Vitsaus, Lankeemus, Yö ikuinen
33. A book from your childhood
34. A book with a love triangle : Mezzo - Le Roi des Mouches, #1
35. A book set in the future 
36. A book set in high school : Chbosky - Elämäni seinäruusuna 
37. A book with a colour in the title : Julie Maroh - Le bleu est une couleur chaude
38. A book that made you cry : Rauhala - Taivaslaulu
39. A book with magic
40. A graphic novel : Laurent Bonneau - Ceux qui me restent
41. A book by an author you’ve never read before : Sylvia Plath - Ariel 
42. A book you own but have never read
43. A book that takes place in your hometown (or surrounding area) : Sinikka Lehtinen - Kohtalona Seilin saari
44. A book that was originally written in a different language : 
45. A book set during Christmas
46. A book written by an author with your same name initials : Allende - Sydämeni Ines 
47. A play :  Sarah Kane - 4.48 Psychosis
48. A banned book : Martinovits - Paranoia
49. A book based on or turned into a TV show
50. A book you started but never finished

Visitons la foire!

Ranskan presidentti Hollande totesi taannoisen energiakokoustamisen lomassa että ranskalla ja Ranskalla on Turun kirjamessuilla tänä vuonna merkittävä rooli. Vaikkei Messukeskuksesta ihan ydinvoimalaa sukeutunutkaan, niin energiavirtoja se kuitenkin pursusi viikonlopun ajan.

 

Messujen teemamaana oli tänävuonna Ranska. Itse virittäydyin messu-tunnelmiin francofoonisesti Xavier Dolanin Les amours imaginaires'lla 
kotioloissa torstai-iltana 

  

Käytännössä tämä näkyi messuilla Ranskan suurlähettilään pönöttämisenä auditorion eturivissä avajaistilaisuudessa ja muutamana hassuna kutsuvieraskirjailijana, joiden englanniksikäydyt haastattelut olivat täynnänsä ranskankielisiä harkitsemissanoja. Lisäksi Institut français de Finlande oli pystyttänyt osastolleen ilmaisten ranskankielisten kirjojen hyllyn, josta itse löin ahnaasti kassiini kaiken lukemisen arvoisen jo perjantaina aamupäivällä, ranskaksi ständin tyyppien kanssa asioiden. Ruokamessujen peukalonpäänkokoiset juustopalatkin olivat varsin ranskalaisesti mitoitettuja koilliseurooppalaisesta alkuperästään huolimatta.

Suomen Ranskan instituutin osastolla oli herttainen valokuvanäyttely kirjan ja 
lukemisen merkityksestä ihmiselämässä

Itselleni rakkainta kirjamessuilla on jo 10 vuoden ajan ollut, julkkisten bongailun ja kaiken ilmaisen hamstraamisen ohella, puoli-ilmaiset kirjat, joita ei hevin löytäisi Suomalaisesta saati Akateemisesta kirjakaupasta. Kirjat jotka yllättävät totaalisesti hömpänpömpällään. Ajattomia klassikoita joita moni ei hoksaa kääriä lahjapapereihin - kuka voisi vastustaa runokirjaa joka on pyhitetty riimeille miehisestä takapuolesta?

Kävin myös kuuntelemassa seminaarin kirjailijoiden brändäämisestä, joka turhautti jopa Pentti Linkolan lähtemään pois yleisöstä kesken kaiken. Aiheesta ei oikein päästy puusta pitkään, vaikka kustannustoimittaja Jussi Tiihonen aiheesta nokkelasti veistelikin. Vanhan kansan viisautta kuultiin myös Kuoleeko kirja? Kirja-alan tulevaisuuden näkymiä -keskustelussa, jossa Jörn Donner kertoi ettei kaipaa livemäisyyttä ja kommunikaatiota kirjaltaan saati kirjailijaltaan, koska kirjaimet ja sisältö ovat tärkeintä ja uusi on paskaa. 

Kirjan tulevaisuuden puolesta puhui Kuoleeko kirja? -keskustelussa Sofi Oksasen mukaan se, että suosituimmat elokuvat ja TV-sarjat ovat viime vuosina perustuneet kirjoihin, mikä osoittaa hyvien tarinoiden arvon. Esitettiin myös arvio, että kirja ehkä itsessään ei kuole kuten viimeisimmät toistakymmentä vuotta on manailtu, mutta julkaiseminen pienillä kielialueilla tulee muuttumaan arvokysymykseksi; onko ylipäätään tärkeää säilyttää kaunokirjallisen materiaalin lukemismahdollisuutta omalla äidinkielellä? Sofi Oksanen muistutti myös, että polte kirjoittaa tuskin katoaa taiteilijasieluilta minnekään, mutta tuotokset jäänevät tulevaisuudessa pöytälaatikoihin. Näkee ken elää.

Herkistyin myös La manif. pour tousin koloistaan esiinkaivautumisen myötä kieliluokkien oppilaiden taideteoksista Ranskasta ja ranskalaisista, joita messuilla ulosmenoväylän reunalla näytillä oli. Sunnuntai kun osoitti että 500 000 (poliisin mukaan 100 000) vauhkoa ihmistä voi yhä, yli vuosi uuden avioliittolain läpimenon jälkeen, marssia lain peruuttamisen vuoksi... Onneksi lasten suusta kuulee totuuden, ja hehän alkavat siinä 2017 kieppeillä olla melkein äänestysiässäkin. 

Tietysti rennompi katsoja näkisi tässä nyt vain normaalin ranskalaistyyppisen prinsessaleikin ja vähän reippaammalla otteella väritetyn Eiffel-tornin, mutta sopivien lasien takaa tarkasteltuna tämä edustaa kaikkea sitä mikä oli minulle puolitoista vuotta sitten tärkeää.

Ranska on paras ja Turku.

No, nyt olen palannut Suomeen. Asiasta on lähemmäs kaksi kuukautta. Jonkinlaista koontia olen raportoinut korkeintaan uusille luokkatovereilleni tohkeissani. Sain unelmakänpän 800m keskustasta, 700m koululta. Siinä on vihreä ovi sekä sisäpihanäkymä, ja katkaisijat ovat korkealla eikä lavuaariakaan varten tarvitse kyykätä kuten Suomessa yleensä.

Olen huidellut ravintolapäivässä, Portsan kirppareilla, Traden kaupunkikierroksella, Suxesin naamiaissynttäreillä, liikkunut jokivarren lenkkeilymaastosta ja Kupittaan ulkokuntosalilla, nauttinut Kirjakahvilan kesätapahtumista niin elokuvien kuin musiikin kuin pihakirppistenkin muodossa, käynyt hörhötapahtumissa, hommannut Kinokoplan kausikortin ja syönyt paljon makaronia ja perunaa ja maitokastiketta. Ja juonut kuplateetä litroittain, opittuani valmistuksen kiemurat.

"Lucky" moon cake, ravintolapäivänä

Kirjoitushetkellä juuri äsken, luonnoksenpalautushetkellä muutamia viikkoja sitten, palasin ranskalaisen punk-bändin keikalta, joka periranskalaiseen punktyyliin veti vahvalla tunteella, vaikka sanoista ei saanut selville edes tavoiteltua kieltä. Hipsuyleisön perseet olivat valitettavasti liimautuneet pihan penkkeihin, vaikka yleisöä käskettiin tanssimaan useaan otteeseen... lopulta 50-päisestä laumasta tanssi 5; 2 hippipunkkia, yksi kokofarkkuun sonnustautunut mösjöö, minä, ja joku reggaehippipoika. Onneksi kuitenkin koko yleisön edestä. Itsekin tosin nousin pöydästä vasta kun duon kitaristi hyppäsi eteeni ja teeni kaatui, ja tuumasin että kerrankos sitä on kuin Ranskassa jälleen ja pogoilin kuin keikoilla kuuluukin. Myciaa <3

Ehdittyäni napattua itselleni avoimen AMK-paikan kirjasto- ja tietopalvelualalta 8 sekuntia ilmoittautumisen alkamisen jälkeen, olen kotoutunut mainiosti luokkaani. Kävin kurkkaamassa myös insinöörien meininkiä elintarvikealalla, jonne pääsin varasijalta täydennyshaussa, mutta meininki oli liian insinööriä, liian "no hain viiteen muuteen paikkaan mut pääsin sitten tänne...." ja "toivottavasti ette nyt pety tähän koulutusohjelmaan :------| t. ope", joten palasin mieluusti kitejen kotiluokkaan vaikka sossun kanssa nyt täytyykin enemmän säätää.

Keltanokkabileeeet, oltiin Turun paras rakettiryhmä koska oltiin sentään ommeltu puvut itse eikä vaan laitettu virttyneisiin t-paitoihin hakaneuloilla kartonki-R:iä ja meillä oli poké-pallotkin!1 Esitettiin runokin vähintään tarpeeksi moneen otteeseen.

Napattiin Ash Ketchumin Pikachukin yhdessä vaiheessa iltaa!

Tuplaopiskelijanumeroin on myös ollut suunnaton määrä sählinkiä mm. koulun kursseilleilmoittautumistunnuksien kanssa... Opintosihteeri sanoi kannustavasti että sinä olet niin ihmeellinen tapaus että voit joutua käymään täällä (opintotoimistossa) vielä monta kertaa. :---------D Onneksi meni kuitenkin kerran vaihtamalla oikein, ja nyt pääsen tekemään läksyjä aina samana iltana kuin tehtävä on annettukin, kuten jylhästi olen päättänyt tekeväni.........

Koulussa on pohdittu omaa suhtautumista kirjoittamiseen ja teksteihin, harjoiteltu englanninkielistä kirjastosanastoa ja leikitty paljon tutustumisleikkejä. Meillä on myös ranskalainen kiti-vaihtari, joka on samoilla englannintunneilla, eikä ilmeisesti millään muulla kurssilla tässä jaksossa........toivottavasti myöhemmin hieman enemmän, koska talvella voi tulla tylsää ilman tekemistä.

14 juillet

Olin jotenkin sunnuntain tyystin veto pois, kuumetta ei ollut koska mittailin vimmaisesti pitääkö soittaa veripalvelun puhelimeen että hylsyiksi meni, mutta sitten söin vain paljon ja monipuolisesti ja katsoin lukuisia filmejä putkeen.

Maanantaina sentään tuli tallusteltua Bonnefoyssa ja ihmeteltyä kauniita rakennuksia. Mikä ilo ja onni että nämäkin tiilirakennukset varmaankin jyrätään tässä muutaman vuoden päästä kerrostalojen tieltä niin ei sitten ole enää mitään turhaa poltetta palata.

Oli jotenkin tyystin veto pois vielä illallakin, mm. makoilin keittiön lattialla sen aikaa että suoraan pakasteesta ottamani katkarapupasta otti lämpöä pannulla... Olo kuitenkin parani kun söi kolmen ihmisen edestä, ja sitten viipotinkin jo hyvää kyytiä kohti Garonnen rantoja seuraamaan kansallispäivän ilotulituksia! Ne olivat iloisesti puoli tuntia myöhässä, joten ehdin ajoissa paikalle, kuten tuhannet muutkin vähän viime tinkaan jättäneet.

Joen toisella puolella olisi ollut koko illan kestävä Nougaron tuotannolle pyhitetty konsertti, ja taas olisi ollut yhtenä päätähtenä inhottava vuosi vuodelta rupsahtaneemmalta ja läskimmältä näyttävä idols-tuomari, jolla siis lienee jotain aiempiakin musiikillisia ansioita, mutta luojan tähden, pitäisi nyt esiintyvän artistin jonkinlainen huoli itsestänsä pitää.

Asiaan, joenpenkereille oli kerääntynyt 200 000 ihmistä. Hauska kun osa sanoi jättäneensä ilotulitukset jo vuosikausia väliin kun on pelännyt kaduille ahtautuneita ihmisjoukkoja, ku hirveen paljon parempi tilanne varmaan onkin jos rakennuksen seinään liiskaantumisen sijasta esim. työnnetään sinne jokeen.......... Joka tapauksessa kohtalaisen rauhallisesti sujui ihmisiltä odotus ja poistuminenkin, kun vaan oli tarpeeksi pitkälle matkalle levittäydytty. Silta, toinen silta, niitä penkereitä, puistoja, teitä. Tulitusta tahditti musiikki, joka ei kyllä Esquirolin puoleiselle rannalle kuulunut, paitsi loppuhuipennuksen aikana kun Nougaron Ô Toulouse kaikui kaiuttimista, enkä havaintojeni mukaan ollut ainoa jolla meni savua silmiin. Kuvat La Depechen nettiversiosta.

Ranskalaisten maku on sellainen hillittyn rauhallinen, liioitteluun taipumaton chic

Raketit ammuttiin joessa olevista venhoista

Yhdessä vaiheessa koko taivas oli täynnä tätä kultaglitteriä. Voi miten se olikin kertakaikkisen kaunista!!

Poistuessa takanani oli hullu mummo joka kulki minussa ihan kiinni kunnes vittuunnuin ja sanoin kohteliaasti että on tyystin hyödytöntä puskea, hyvä rouva. Vänisi jotain siitä miten vain seuraa ihmisvirtaa, mutta jännä kyllä miten kaikki muut osasivat jättää sen 5-10cm välimatkaa seuraavaan. Esquirolille ehdin niin että ihmislaumat olivat juuri ehtineet hälvetä, ja sain pyöräpysäkin (20 paikkaa) toiseksiviimeisen pyörän *__* jolla kelpasi sitten syklailla kohti kotipysäkkiä, joka sekään ei ollut täynnä.

Tänään (tiistai) oli tanssin tyttöjen perinteinen vuodenlopetuspizzailta. Jotenkin hassu ajatus ettei näitäkään ihmisiä enää koskaan näe (paitsi facebookissa). Että onko tässä nyt valinnut tyystin hullusti. Miten voikin muodostua jotenkin niin rakkaiksi ja tärkeiksi kasvot joita ei oikeastaan edes sen kummemmin tunne kuin harrastuksen kautta. Ja hassua miten tänä vuonna ymmärsi käytännössä kaiken pöydässä puhutun, kun viime vuonna ei oikeastaan mitään. Hyvä tietysti tämänsuuntainen kehityskulku :'-)  Kävelin metrolta kotiin keskiviikon ryhmässä olevan tytön kanssa, asuu kai sekin tässä jossain lähellä, oltiin jotenkin samalla aaltopituudellakin, mutta mitäpä siitä kun kohta jo lähtee kotiin.

Ostin spektaakkelin dvd:nkin joka oli tuuripelillä jäänyt yli ibtissemin kassiin pyörimään, todella typerää etten ollut asiasta lähettänyt varaussähköpostia KOSKA KIRJOITETUISTA KIELIOPPIVIRHEISTÄ JÄÄ TODISTE, PUHUTUISTA EI, koitin jotenkin seivailla sanomalla että kun en koskaan lue sähköposteja, johon ibtissem sitten totesikin että "et koskaan lue sähköposteja mutta olet aina facebookissa", voihan sen niinkin nähdä.... Mutta jotenkin seinähullua, kun selvää on että jossain vaiheessa asia nyt kuitenkin olisi pitänyt kuitenkin ilmaista tai ilman olisi jäänyt, kun moisen muiston itselleen kuitenkin halusi haalia, ja kun ihmiset nyt kuitenkin tietää etten natiivi ole.... Mutta pääasia että asia järjestyi.

Noin kolme kertaa Citymarketin kokoiseen helvetin esikartanoon, jota myös Auchaniksi kutsutaan, ja jossa osa ihmisistä tekee viikottaiset ruokaostoksensa, oli kassojen ylle (siihen mistä jengi kulkee) ilmestynyt oven kokoiset, t.vihreät lakanat, jotka muistuttavat asiakaskuntaa siitä että kaupan työntekijöitä pitää kohdella siivolla. Ts. että huonosta käyttäytymisestä tulee asiakkaalle seuraamuksia. Ei niitä vielä muutamia viikkoja sitten ollut täälläkään! Sikäli varmasti ovat oikeutetut ja tarpeeseen tulleet, sillä olen varma että kassat kuulevat tuolla usein turhautunutta huutoa ja vihaista valitusta, joskus jopa heistä johtumattomista syistä, koska ranskalaiset valittaa mielellään ihan kaikesta mahdollisesta jos vain tilaisuus heille suodaan ja vaikkei suotaisikaan, ja sitten päälle vielä ranskalaistuneet vihaiset mustat muijat, joiden volyymitasot on sitten jo ihan omaa luokkaansa :---D

Lakanoissa on rauhoittavan valkoinen teksti ja kaikenlisäksi vielä HYMYNAAMA kruunaamassa viestiä. Heti tunsin zenin virtaavan kehooni, jonne myöhemmin virtasivat Auchanin keksit ja suolaiset naposteltavat.



Tänään huijauduin kaupungilla pyöriessäni ottamaan vastaan verenluovutuksesta kertovan esitteen, ja kysyinkin hyvää ihmistä esittäen että "voiks ulkomaalaisetkin luovuttaa?+" ja sehän oli, pahus, mahdollista, kunhan täytti samat reunaehdot (paperillekin) kuin ranskalaisetkin. Ei neljään vuoteen vuoden mittaisia oleskeluja EU:n ulkopuolella, ei suojaamattomia seksisuhteita neljään kuukauteen, ei vierailuja Afrikan maihin sati Italiaan tai Kreikkaan tässä nyt neljän kuukauden sisään. Espanjankäynti ei heitä haitannut, se kun on kivenheiton päässä.  Ei siinä sitten enää ylpeys antanut myöden perääntyäkään.

taitettu A3 täynnänsä kysymyksiä


Henkkarit olivat kotona ajokorttia myöden, mutta äkkiäkös ne sieltä nousi (noutaa), ja pienen rohkaisuryypyn myötä tuli palattua kylille. Itse en ole antanut ottaa edes hemoglobiinia viiteentoista (15) vuoteen sormenpäästä, ja terveyskeskuksessakin on yksi (1) henkilö jonka sallin ottaa kyynärpääverikokeita silloin kun se on ehdottoman tarpeellista, eli noin kerran viidessä vuodessa

Tiedot kirjattiin koneelle (ajokortista näppäili päin berberiä, miten on mahdollista kysynpä vain, työntekijän vieruskaverikin vähän lollaili sille ja vitsaili kanssani HYVÄNTAHTOISESTI VARMAANKIN), sitten vaan numerolapun kanssa punaisen teltan penkeille odottamaan vuoroa. Mehua oli tarjolla pillimehuina kolmea laatua, vettä mukeissa, cokista ja jääteetä tölkeissä. 238, eikä edes kuumoittanut odottaa. Jonotus kesti hyvät 20 minuuttia, joiden aikana ehti siemailla tarjotun cokiksen ja seurailla että nämä kaikkia kansanosia edustavat muutkin jonottajat aikovat tästä kunnialla selvitä ja ovat ehkä ennenkin selvinneet! se valoi uskoa. Sitten huhuiltiinkin jo minua rekkaan, pikainen tapaaminen lääkärin kanssa ja sitten violettiin (mulle osuu aina nää violetit, viime vuonna hammaslääkärin penkkikin oli violetti, miksi Suomessa on aina osunut vain likaisenbeigejä, KYSYNPÄ VAIN) penkkiin pötkölleen ja kumilenkki käteen.

Elämässään luovuttaneita. Nuoria kaupunkilaisia, rekkamiehenhymy-miehiä, ja jopa kaksi SWAGGia!!!!!!!!!!!??






Rekan seinillä (ja jo jonotustiloissa) oli oikein julisteita jotka muistuttivat että hommalle voi laittaa stopin heti jos siltä tuntuu, ja että SE EI SITTEN OLE HÄPEÄLLISTÄ LAISINKAAN. Neula taas muistutti lähes mehupilliä, jos nyt ei ihan niin kuitenkin REIÄN NÄKEEEEEE jos sitä erehtyy vilkaisemaan ennen survaisua, ja neula tuntui kaiken aikaa suonessa toimituksen ajan vaikka miten puristeli stressilelua. Täti ja välillä setä puhui kanssani mukavia ja joko testasi mahdollisesti historiallista tietämystäni ja pääkopan toimintaa taikka sitten oli kinostunut kulttuurista, ja käski lepäämään piiitkään tuolissa, (jos oli mahdollisesti vastannut ihan päin helvettiä). Jälkeenpäin sai vastapaistetun nutellalätyn ja jääteetä ja omenahilloa :3 Tarjoilut olivat hyvät, ja vielä ravintolateltassakin oli lepotuoleja jos olisi alkanut huipata. Hyvä kokemus. 




Toisin kuin kouluvierailu männä viikolla. Lähetin sinne alkuviikosta sähköpostia johon ei koskaan vastattu, jonka jälkeen soitin keskiviikkona asiasta ja sanoivat lähettämään sähköpostia, öööhhjuuu, perjantaina sitten kävin ja sihteeri valitti MINULLE kuinka nyt näin olen huonosti VUODEN KIIREISIMPÄNÄ PÄIVÄNÄ HEITÄ TULLUT HÄIRITSEMÄÄN juuuh no pitäkää tunkkinne sitten, minä pidän rahani (1500e vuoden jakso). 

ei vallinnut hyvä kristillinen henki myriamissa, ei muuten hiisku sivunsa lainkaan heidän katolisesta suuntautumisestaan

Mutta koulutie/katu olisi kyllä ollut tavattoman kaunis ;____<3

Toinen kaunis asia!! minulla on jonkinlainen lukkiutumaton jarrujärjestelmä elikkäs absit! Kuva on ehkä liikaa.

Kaunista oli myös kun ulienia tanssitti ja laitettiin sitten vähän ROKKIA SOIMAAN, itse olin jättänyt koneistoon (6 paikkaa) hieman Indochinea ja se ei host-äitiäkään, joka siis levyä valitsi, haitannut niin tanssittiin sitten vähän Paradizea ja Electrastaria Jullen kanssa. Siitä kouliutuu vielä hyvä fani, encorea (elikkäs lisää) pyysi kun oltiin tarpeeksi väkkärää pyöritty ja pää oli pyörällä.