Visitons la foire!

Ranskan presidentti Hollande totesi taannoisen energiakokoustamisen lomassa että ranskalla ja Ranskalla on Turun kirjamessuilla tänä vuonna merkittävä rooli. Vaikkei Messukeskuksesta ihan ydinvoimalaa sukeutunutkaan, niin energiavirtoja se kuitenkin pursusi viikonlopun ajan.

 

Messujen teemamaana oli tänävuonna Ranska. Itse virittäydyin messu-tunnelmiin francofoonisesti Xavier Dolanin Les amours imaginaires'lla 
kotioloissa torstai-iltana 

  

Käytännössä tämä näkyi messuilla Ranskan suurlähettilään pönöttämisenä auditorion eturivissä avajaistilaisuudessa ja muutamana hassuna kutsuvieraskirjailijana, joiden englanniksikäydyt haastattelut olivat täynnänsä ranskankielisiä harkitsemissanoja. Lisäksi Institut français de Finlande oli pystyttänyt osastolleen ilmaisten ranskankielisten kirjojen hyllyn, josta itse löin ahnaasti kassiini kaiken lukemisen arvoisen jo perjantaina aamupäivällä, ranskaksi ständin tyyppien kanssa asioiden. Ruokamessujen peukalonpäänkokoiset juustopalatkin olivat varsin ranskalaisesti mitoitettuja koilliseurooppalaisesta alkuperästään huolimatta.

Suomen Ranskan instituutin osastolla oli herttainen valokuvanäyttely kirjan ja 
lukemisen merkityksestä ihmiselämässä

Itselleni rakkainta kirjamessuilla on jo 10 vuoden ajan ollut, julkkisten bongailun ja kaiken ilmaisen hamstraamisen ohella, puoli-ilmaiset kirjat, joita ei hevin löytäisi Suomalaisesta saati Akateemisesta kirjakaupasta. Kirjat jotka yllättävät totaalisesti hömpänpömpällään. Ajattomia klassikoita joita moni ei hoksaa kääriä lahjapapereihin - kuka voisi vastustaa runokirjaa joka on pyhitetty riimeille miehisestä takapuolesta?

Kävin myös kuuntelemassa seminaarin kirjailijoiden brändäämisestä, joka turhautti jopa Pentti Linkolan lähtemään pois yleisöstä kesken kaiken. Aiheesta ei oikein päästy puusta pitkään, vaikka kustannustoimittaja Jussi Tiihonen aiheesta nokkelasti veistelikin. Vanhan kansan viisautta kuultiin myös Kuoleeko kirja? Kirja-alan tulevaisuuden näkymiä -keskustelussa, jossa Jörn Donner kertoi ettei kaipaa livemäisyyttä ja kommunikaatiota kirjaltaan saati kirjailijaltaan, koska kirjaimet ja sisältö ovat tärkeintä ja uusi on paskaa. 

Kirjan tulevaisuuden puolesta puhui Kuoleeko kirja? -keskustelussa Sofi Oksasen mukaan se, että suosituimmat elokuvat ja TV-sarjat ovat viime vuosina perustuneet kirjoihin, mikä osoittaa hyvien tarinoiden arvon. Esitettiin myös arvio, että kirja ehkä itsessään ei kuole kuten viimeisimmät toistakymmentä vuotta on manailtu, mutta julkaiseminen pienillä kielialueilla tulee muuttumaan arvokysymykseksi; onko ylipäätään tärkeää säilyttää kaunokirjallisen materiaalin lukemismahdollisuutta omalla äidinkielellä? Sofi Oksanen muistutti myös, että polte kirjoittaa tuskin katoaa taiteilijasieluilta minnekään, mutta tuotokset jäänevät tulevaisuudessa pöytälaatikoihin. Näkee ken elää.

Herkistyin myös La manif. pour tousin koloistaan esiinkaivautumisen myötä kieliluokkien oppilaiden taideteoksista Ranskasta ja ranskalaisista, joita messuilla ulosmenoväylän reunalla näytillä oli. Sunnuntai kun osoitti että 500 000 (poliisin mukaan 100 000) vauhkoa ihmistä voi yhä, yli vuosi uuden avioliittolain läpimenon jälkeen, marssia lain peruuttamisen vuoksi... Onneksi lasten suusta kuulee totuuden, ja hehän alkavat siinä 2017 kieppeillä olla melkein äänestysiässäkin. 

Tietysti rennompi katsoja näkisi tässä nyt vain normaalin ranskalaistyyppisen prinsessaleikin ja vähän reippaammalla otteella väritetyn Eiffel-tornin, mutta sopivien lasien takaa tarkasteltuna tämä edustaa kaikkea sitä mikä oli minulle puolitoista vuotta sitten tärkeää.

Ranska on paras ja Turku.