Tuntuu hupsulta kirjoittaa kun on ikäänkuin kotona. Lyonissa oli koko ajan matkalla, mutta Toulousessa kokee silti paradoksaalisesti koko ajan enemmän asioita vaikkei edes tee kummia asioita. On tämä mainio paikka.

Entisten kotokulmien kissuja. Ne tulee rapsuteltaviksi jos menee kyykkyyn ja kis-kissaa. Kävelin sinne heti ekana iltana, noin 1,5-2 km suuntaansa, entisessä kotona asui postilaatikon perusteella joku jonka nimi on Mango :--D 

Aika lesoa, hehehhe

Auchanilla asiointi kannattaa, valtavia etuja

Shittin' brix here, otan bussin yleensä tän kadun vierestä jos otan.

Pulloja joiden mukana tulisi yllätysmunayllätys :----D?!?! 

Paikalliset penkkarit tms., näkyi hirveän paljon pahvilaatikkoasuja. Ja noin 5% pukeutujista oli super marioita ja luigeja.

                                                                                 ----

KOOKOSPALMU. 

Puu jonka nimeä en muista ranskaksi enkä kiinaksi (paitsi että muistutti mulan:ia) enkä tiedä suomeksikaan...Mutta kaunis on jok.tap. ja kukat tuoksuivat hyvältä. Nyt niissäkin on jo lehdet.

Lenkkimaastoa, myönnettäköön että museon puutarhojen liepeiltä, tämäkin oli eteläisen alueen kasvillisuutta esittelevä pläntti puistoa. 

                                                             --------------

Capitolen kyljessä oli hämmentävä pienehkö, sympaattinen taidemuseo, jossa en jostain syystä ollut koskaan ennen hoksannut kädä, ja joka oli maaliskuun täynnänsä Jun Nguyen-Hatsushiban videoteoksia. Kuvasta ei välttämättä välity, mutta kuvan tila huone noin pari metriä korkea, normihuoneen korkuinen, mutta holvimallinen, ja sen päädyssä oli sitten videoteos heijastettuna kankaalle. 

Capitole seitsemän maissa illalla :----D<3 tungosta ja ihmisvilinää

..johtuen siitä että kaikki olivat joraamassa Cinemathequen sisäpihalla Ciné Latinon yhteydessä järjestettyjen ilmaiskonserttien parissa. Oli hassua kun kaikki tanssivat vaikka ulkona satoi, ainakin ripeksi. KOHTUUTONTA MAALISKUUSSA TANSSIA ULKONA NIIN KUIN OLISI MIKÄKIN HEINÄKUUN FESTIVAALI, SANONPA VAIN. 

loppujokerina: Törmäsin Lyonin vikoina päivinä ihananmalliseen kirjaan, Kirjekaveri, joka oli vielä suomalaista piirtotyötä!! voi juku. En tosin tunne yhtäkään lasta joka tykkäisi tuollaisesta piirtotyylistä mutta onpa kaupoissa Ranskaa myöden silti!