Tiistaina oli kansainvälisen romanien juhlapäivän lisäksi ilmeisesti hakkaa naisesi autossa -teemapäivä.Ensin iltapäivällä neljän maissa venasin tienylitystä Jolimontilta laskeutuessani, niin mieskuski läimäytti vaimoaan/naistansa niin että pää vain heilahti, ja hyvin pian tämän jälkeen ovi aukesi yhä liikkuvasta autosta ja kun auto pysähtyi risteykseen odottamaan jonoon niin nainen pakeni juosten ja huutaen...
ja kun palasin metrolta vatsatanssin jälkeen puoli yhdentoista maissa illalla niin eiköhän taas ollut kiihkeä sanailu käynnissä Jolimontin liikenneympyrässä, nainen huusi kuin syötävä ja avasi jo ovenkin, mutta jäi kuitenkin kyytiin ja sulki oven. Jatkoi kyllä huutamista.

Vatsatanssikerta oli rutkasti parempi kuin viimeviikkoinen, oli paljon selän ja niskan jumeja avaavia liikesarjoja. Jotenkin sitä ei koskaan oikeein huomakaan miten jumissa on, ennen kuin jumit aukeavat! Pätee varmaan autoväkivaltaankin.

.Viikonlopun ajaksi perhe lähti matkoille, tätähän host-perheet eivät usein tee, ja sain kutsua ihmisiä meille nukkumaan. Kielikurssin tytöt olivat jo varanneet sänkynsä retkeilymajasta, joten kutsuin meille taiwanilaisen sohvasurffaajan, joka itseasiassa on samassa kielikoulussa mutta aamun ryhmässä :D Kävimme karnevaaleilla, kulkue kiersi eri suuntaan kuin viime vuonna ja korvat olivat haljeta kun kaikki vaunut möykkäsivät garonnen rantojen sijasta Jean Jauresin pitkillä, korkein rakennuksin reunustetuilla kaduilla. 

Tänä vuonna näin syntipukin poltonkin, eipä kaiherra enää mikään kun siitäkin on päästy eroon! Kaikki eivät ilmeisesti olleet tätä ehtoollistoimitukseen verrattavissa olevaa euforiaa kokeneet,, sillä host-äiti kertoi että taas oli sairaalan kirjoihin päätynyt useampia puukotettuja sekä ampumistapaus karnvaaliyöltä. Itse aloin käyttää demittäjän ja näiden ihmisten innoittamana hammaslankaa useammin, ettei noin jäisi mitään hampaankoloon, .

Koirakin oli karnevaalitunnelmissa

Silpusta innoissaan olleita lapsia

Yhden vaunun edellä kulki steampunk-henkinen DALEK!!!! mutta siitä ei ole todistetta välittävää kuvaa olemassa, ainakaan minun hypysissäni.

Olen muutenkin VELJENI TAVOIN HEHHEH kunnostautunut CS:n suhteen, ja launtai-iltapäiväksi yhytin tapahtumasivulta tiedon Napoleonin  Toulousen taiston 200-vuotispäivästä. Hulinoiden piti alkaa joskus kolmen maissa, itse saavuin puoli neljältä enkä usko menettäneeni kovinkaan montaa laukausta alusta. Kätevää, perin kätevää että koko kaupunki elää samanlaisella aikakäsityksellä kuin minä, tai ainkin ymmärtää aina ilmoittaa alkamisajankohdaksi puoli tuntia aikaisemman ajan.

Tykistömiehiä

Varustellut teltat ja kaikki

Kirves olalle ja matkaan. "Sotilaita" oli vähän joka puolelta Eurooppaa.  

Alunperin sotilaita oli 10.4.1814  40 000 Napoleonin miestä 60 000:tta brittiä/skottilaista, espanjalaista ja portugalilaista vastaan. Nyt paikalla oli noin tuhannesosa, joka oli mielestäni jo hyvin paljon sekin! Lauantain joenvarressa ottelun jälkeen sunnuntaiaamu oli pyhitetty patsastellle Toulousen merkittävimmällä aukiolla sekä paraadille kaupungin halki.

Puvut olivat upeita päähineitä myöden

Metrollekulkureitin varrelle osui auringosta nauttiva vanha sesse joka kerjäsi rapsutuksia ohikulkijoilta pää korvia myöden ulkona aidanraosta. Pakkohan sitä oli rapsuttaa. :3 

Lounastarpeikseni noudin pään kokoisen möhkäleen pinaatteja hintaan 1e, Saint-Cyprienin vieressä olevalta torilta/kauppahallilta. Hallissa on lihat/kalat, ja ulkoreunoja kiertää kasvisten ja hedelmien kauppaajien pöydät. Varmin keino saada haluamansa määrä on pyytää noin 50g vähemmän kuin oikeasti tarvitsee, koska kauppaajilla on tapana lapata vaa'alle vähän extraa vaikka näppituntuman luulisi vuosien varrella kehittyneen... Toki kysyvät että otetaanko vähän pois, mutta eipä moni jaksa lähteä hifistelemään. Omien pinaattienikin hintaa pyöristettiin 5snt alaspäin, pyydetty hinta erosi kuitissa sanotusta. HIRVEÄTÄ VERONKIERTOA TÄMÄ TÄLLAINEN. 

Valmistin pinaattien toveriksi herkkusientä ja linssejä ja oivallista salaatinkastiketta/vinaigrettea, johon tuli öljyä, viinietikkaa, sinappia, pippuria ja suolaa. 

Keskiviikon Capitolen torilta löytyi ihana mercerie josta siis saa ostettua kaikkea mahdollista ompeluhippusta paitsi kankaita. Löysin vatsatanssipukuuni ~kaiken tarvittavan, paitsi kangasta, mutta eihän niissä usein paljoa kangasta olekaan... Näen kyllä jo sieluni silmin millaista kangasta olen etsimässä kun Totoon suuntaan. Miesmyyjä mittasi kahden metrin sijasta 2,5 mutta myi 2 metrin hinnalla, toista nauhaa, jonka arvelin maksavan 1e/metri mutta joka maksoikin 1,5e/metri (olin käteisvaroin liikkeellä, qmoitus), hän mittasi kolme metriä vaikka pyysin kaksi mutta myi sen sitten kolmella eurolla.... ja koristehipusta antoi 50snt alennusta kun näki että loput 50snt olisivat 5 sentin kolikoita :'--)

Torille olivat rantautuneet myös Pariisissa suunnattomasti tykkäämäni korupöydät, jossa kaikki korut maksavat 2e, kaulakoruista rannekoruihin ja sormuksiin. Toki kaikki on vähän silleen ns. eri kulttuurin koruja mitä Euroopassa noin yleensä käytetään, mutta itse keräsin sieltä loput (purku)helmet ja "timantit" pukuuni taatusti halvempaan hintaan kuin mitä Kaupasta Ostaen olisi ollut. Oi auvoa.