Jo on aikoihin eletty, en ole kirjoittanut mitään ikuisuuksiin. Enpä ole mitään sen kummempia sikäli tehnytkään; vähän koulua, paljon puistoa, muutamat kahvittelut kuplateen parissa, muutama Sivistynyt Elokuva ja joitakin iltakonsertteja. Vatsatanssia. Tilattiin puvut kesäkuun puolen välin spektaakkelia varten, vähän jo meinaa pelko hiipiä sieluun sillä siihen on enää kaksi kuukautta D--::: miinus lomaviikkojen menetetyt kerrat, joka meinaa sitä että noin 6-7 kertaa on harjoituksia ennen kuin lavalle pitäisi astella. Onneksi koreografiat menevät tänä vuonna ainakin itselläni paremmin kuin viime vuonna.... Tai jotenkin asioista on selkeä kuva, mutta vielähän tansseja ehditään muuttaa sataan kertaan ennen kuin mikään on valmista HNNGHGH.

Kohtuulliset metronodotusajat

Capitolen aukiolla ollut flashmob, jonka viimeiseen kierrokseen liittyi paikallinen Robin

Vatsatanssivyövermeitä

J. oli yhden päivän kipeänä kotona, heti vaihdoin suomalainen/espanjalainen kotiäiti-linjalle enkä vaihtanut koko päivänä lenkkareita saati mukavia housuja saati kolitsia yltäni. Hauskasti unohdimme A.n kouluun iltapäivällä kaikenlisäksi, ei voi muistaa kahden lapsen tarpeita samana päviänä kun on tottunut yhteen.... onneksi koululla on joka päivä kerhoa puoli seitsemään, käytiin hakemassa noin 45 min myöhemmin kuin mitä normaalisti koulu loppuu.

Ihminen voi lähteä jauhelihakeiton parista mutta j.lihakeitto ei lähde ihmisestä.... eiku

kahdesta kuukaudesta tuli mieleen myös SNCF:n 60 päivän aikaraja, ja eilen naputtelinkin tietoni internetistä löytyvään lomakkeeseen, jonka täyttämiseen olisi fiksulta mennyt korkeintaan vartti, itse askartelin sen parissa demittämisen lomassa noin puolitoista tuntia...... Mutta aina kun juna on YLI TUNNIN myöhässä kohteestaan, on matkustajilla oikeus anoa korvauksia. Jo puolen tunnin myöhästymistä varten saisi ostettua vakuutuksen lippua varatessa, maksaa noin kaksi euroa, jolloin jo puolen tunnin myöhästymisen jälkeen voi haaveilla saavansa jonkinlaista rahallista hyvitystä. Se kannattaa aina ottaa, koska juna ei ole ottokerroilla koskaan myöhässä, mutta aina kun sitä ei ota, voi huoletta lisätä ilmoitettuun saapumisajankohtaan noin 45min. Olen matkannut sncf:llä vissiinkin 10 kertaa, joista yhdellä kertaa juna oli kokonaan peruttu 2 tunnin varoitusajalla, kahdella kertaa juna on ollut _kahden tunnin matkalla_ 1h+ myöhässä vaikka ei ole ollut edes mikään ydintalvi vaan ihan maaliskuinen eli Suomen mittakaavalla toukokuinen kevät, raideilmoitukset ilmoitetaan aina ihan viimeisellä minuutilla ja edes luotijunat eivät lähde koskaan ajallaan, esim. Marseillesta lähtiessä puoli tuntia myöhässä lähtöasemaltaan.......... Ja vitullisen kallistakin on ellei osta -25-vuotias -korttia, joka maksaa 50e vuodessa, jolla voisi potentiaalisesti olla oikeutettu halvempiin junalippuihin. Että kyllä VR aika hyvä on sentään, ja covoiturage.fr vielä paljon parempi.


Saapumisesta tuli mieleen myös Toulousen indochinen-keikka, josta en ilmeisesti oikeastikaan kirjoittanut mitään!!!!!!! Etelä on paras keikkapaikka, koska ihmiset on käytännössä kaikki kääpiöitä, Ranska kokonaan on keskimääräisesti 5-8 cm lyhyempää porukkaa kuin suomalaiset, mutta etenkin Toulousessa ~kukaan ei ole pidempi kuin minä, vatsatanssissakin olen pisin vaikka olen häthätää 168cm. ASIAAN. Lähdin kotoa iloisesti shortseissa ja sukkahousuissa koska demittäjiä asia tuntuu ärsyttävän :--d enkä palellut ratikkapysäkilläkään kuten ihmiset talvipompissaan näyttivät hytisevän.

Keikkapaikalla meinasi jeesustaa kun oli niiin kaukana, mutta lopulta oli ihan mukavaa kun oli paljon tilaa tanssia ja olla, enkä edes ollut kauempana kuin serpentin reuna. Kuten aina. Ja kuten aina sanon, about lämppärin kohdalla on hyvin suositeltavaa ottaa särkylääke ja hörpätä omasta vesipullosta johon on salakuljettanut ylimääräisen korkin taskussa (korkit kerätään ovilla pois, järjettömistä ja tuntemattomista syistä, kun voihan sitä kengälläkin artistia heittää jos siltä tuntuu). Oli taas jotenkin ihan hullu tunnelma, ja tanssinkin sitten kepeästi kolme tuntia putkeen, taatusti luulivat vieressäolleet huumeita minun nauttineen.  Ihmisiä oli verrattain vähän, keikka oli bct:ltä about ainoa jota ei oltu myyty loppuun, ja osa zenithin istumakatsomoa oli suljettu verhoin ettei permanto jäisi puolityhjäksi.... on ranskalaisilla kaiken sortin hassutuksia, kuka hullu haluaa istua jos tanssiakin voi.

Settilistasta puuttui Crash me, onneksi se tuli Dijonissa, Atomic sky oli saanut vieläkin uusia lisävärejä, ja 3nps:n aikana Nicola lähti taas istumakatsomoon, josta vieruskaverini kuiskuttivatkin ennen keikan alkua, kamala spoilaus niille jotka asiasta eivät vielä tienneet D::: Olin taas mukavasti oikealla puolella, ja koska en ollut erityisen lähellä lavaa muutenkaa, siirryin noin 3-5 m kauemmas ja sain taas kosketettua Nicola Sirkisin käsivartta :----3<3   Uskomatonta. Host-vanhemmatkin heti ymmärsivät heti tilanteen tärkeyden, kerroin asiasta ensin host-isälle, joka kertoi host-äidille tämän palatessa kotiin että "IINA KOSKI NICOLAN KÄTTÄ!!!!1" johon host-äiti että "nyt et voi enää koskaan pestä käsiä!"

Keikan jälkeen ostin paidan eri paitamyyjältä :----<< olisin halunnut siltä samalta kuin aina, mutta hän opasti minut ranskaksi kollegansa pariin. Paidan painatuksessa on railo, koska jokin langanpätkä on eksynyt siihen painatushetkellä, tämän tosin huomasin vasta kotona, joka semisti jeesustaa koska kuitenkin huomattavan kallis paita, mutta ainakin se on sitten UNIIKKIHH!!11

Mutta sikäli oli kaikin puolin ihana loppu henkilökohtaiselle BCT:lleni, Toulousesta se alkoi noin niinkuin periaatteessa ja Toulouseen se loppui. 8.3.2013-25.3.2014,  10 keikkaa. Voi sitä ihminen olla hullu, nuori, vapaa ja onnellinen t. pelle miljoona.

Trololoo

Viimeinen yhteishalaus nicolalta ;;;_____________;;;

Viimeinen ratikka pääsi ikäänkuin lähtemään 2 minuuttia ennen kuin olin pysäkillä, joten kävelin reippaana tyttönä Arenes'lle josko metroja olisi vielä kulkenut, ja mikä iloinen valo minua tervehtikään! Lainasin pyörän ja poljin 50 minsaa kotiin, oli jotenkin tyystin uskomatonta jossei mahdotonta että Indochinen keikalta voi PYÖRÄILLÄ kotiin. Niinku. Indochinen. Pyöräillä. Kotiin. 

Jolimont 31500, alku ja loppu. Kuljin Jolimontin kautta joka kerta keväällä Toulouseen keikkamatkoilta palatessani, yksi yhteiskyyti toi ihan tuohon rinteeseen, ja eka yhteiskyyti Albiin lähti myös 31500:sta, Casinon vierestä. Haikeata ja vaikeata mutta miten ihanaa.

Seuraavaan indochinejen keikkaan olisi 60 päivää, olen ikäänkuin uskotellut itselleni että tämä oli tässä ja nyt saa riittää, mutta oikeasti vähän kuumottaisi lähteä kokemaan 80 000 ihmisen stadionkeikka Pariisiin kesäkuun lopulla. Suomessa kun on mahdollisuus maksimissaan häthätää 8 000 ihmisen keikkoihin, mitkä on täällä normi-Zenithin yleisömäärä. Toisaalta nekin rahat voisi säästää festarointiin, niilläkin kun usein on aika runsahasti ihmisiä ja kinostaisi nähdä esim. Shaka Ponk ja Stromae livenä. D::