Vietin viikonlopun aktiivisen puuhakkaasti joka paikkaan säntäilyn merkeissä. Lauantaina käytiin luokkakavereiden kanssa LUISTELEMASSA. En tajua minkä sortin hulluus voi ajaa talvea paenneen ihmisen LUISTELEMAAN vapaaehtoisesti ja vielä maksamaan tästä lystistä rapiat 7 euroa ja riskeeraamaan varpaanvälinsä muiden silsoilla lainaluistimin.
Ketä tiesi että Lyoninkin lätkäjoukkue a) ylipäätään on olemassa ja b) on myöskin Leijonat?
Nilkkarallin vetäjien määrä oli karkeat 80%
Sotchin kaunoluistelukisat olivat innoittaneet muitakin kokeilemaan onneaan. Paikalla oli perheitä lapsineen, seurustelevia pareja, kaveriporukoita sekä paljon myös huivipäisiä musliminaisia itseksensä!! Ei nyt ehkä zumbaa voita mutta hauska harrastus taatusti silti.
Suomessa jos uskaltaudun jäälle veitset jalassa niin tulee olo että on syytä lähteä oitis kotiin koska luistelen huonosti eikä paikalla ole kuin ehkä kuusi ihmistä, jotka nekin pelaa jääkiekkoa veren maku suussa. Tuolla ihan itse kukin luisteli äärimmäisen huonosti, kun se ei opetussuunnitelmaan kuulu pakollisena kolmasosana. Ranskalaislapset harrastavat liikuntatuntisin mm. seinäkiipeilyä. Mutta hohoh parikymppisiä miehiä jotka luistelee töpötellen?!?!?!? Bolosses! (Oikeesti se oli vain hyvin liikkistä.) Tuolla tosin kukaan ei mitään nähnytkään, kun samalla jäällä oli yhtäaikaa useampi sata ihmistä, ja tilaa ei juuri kenelläkään ollut yhtään. Sama meininki kuin uimahallissa ruuhka-aikaan; kierretään kauniisti samaa rataa muiden rytmeihin mukautuen, ohittaminen on riskaabelia.
Lisäksi jäähallissa soi Nyky Aikainen musiikki. Lisäksi sinne oli reilun puolen tunnin jono, eikä jonottamiseen sisältynyt edes sitä että opettaja kiristää luistimennarut niin kireälle ettei veri kierrä.
Olen kuvassa käytännössä kyykyssä, suomigeenit ftw
Sunnuntai:
Lyonin ainoa kohta jossa on yhdenyhtäkään värihippusta.
Käytiin turisteille suunnatuilla joenvarsitoreilla, ostin sormuksen myyjältä joka osasi kolme sanaa suomea. Rankka duuni niilläkin, toinen myyjä kertoi olleensa Suomessa töissä nuorempana ja käyneensä Ivalossa jazzeilla. Täytyy keksiä ja muistaa hirveä määrä eri maihin liittyviä tarinoita ja sanoja.
Akseli Taalasmaan taulu (Axel Talasman)
Syy miksi ylipäätään olin noussut sunnuntaiaamuna jumalattoman aikaisin oli kuitenkin (tietenkin) torilta saatava ravinto!!
Syön tässä kuvassa ekaa kertaa ikänä ostereita!!! (huitres) Sitruunan kanssa olivat oivallisia, kunhan suolaisuuteen ja jänskään rakenteeseen tottui. Jalan irtiveistäminen oli haasteellista, mutta viidennen ja kuudennen kohdalla sekin sujui jo kuin vanhalta tekijältä. Kuusi isoa osteria (+leipää, sitruuna ja voinappi) maksoi noin mäkkiaterian verran, ei paha hinta elämysruuasta joen varrella.
Vähän oli joenvarsitorin puitteetkin :---D
Pohdiskelimme myös syvällisiä
Minä tähyilemässä reipashenkisesti Vieux Lyonia kohti
Meikä ja Lyonin tärkeimmät monumentit. PS Lyonin teurastajan elikkäs Barbien oikeudenkäynti on ilmeisestikin pidetty selkäni takana olevassa rakennuksessa, jos en tyystin väärin ole asioita ymmärtänyt!
Syitä miksi kiinalaisten ebay-myyjien vaatteita tilatessa kannattaa tarkistaa kokotaulukot... :----DD Kuvien suhteen tehtiin turistivaihto, joku toinenkin ranskaa puhuva kaverivaljakko oli kameroinensa liikkeellä.
Miniatyyrimuseon pihalla oli jonkun hipin ovi
Kiivettiin roomalaisraunioille, siis jalkaisin kaupungilta asti, en voi käsittää tällaista hulluutta kun sinne menisi mäkimetrokin!! Meno Toijalaan, jos persaus kestää jne.
Tässä tähyilen yli Lyonin kuin Mufasa ja Simba konsanaan. Housuni eivät muuten ole erityisen slimmit, pakko tässä vaiheessa postausta tähdentää.....
Käveltiin myös alas, löytyi sukkela porrasväylä!
Käytiin/kävin myös historia/sotamuseon koluamatta jääneessä muotiosiossa, en jotenkin ollut ajatellut että sodan aikana olisi ollut muotilehtiä jossa on ollut samantyyppisiä testejä ja ihmissuhdeneuvoja ja stailausvinkkejä kuin nykyajankin hömpänpömpissä. Tai että vaatteetkin on luonnollisesti olleet samanlaisilla korteilla kuin ruokakin. Ja että koristeen virkaa toimittaneet verhot on usein päätyneet vaatteiksi. Ja että hatut ja kengät on tuunattu uuteen uskoon kotikonstein, tai siis tiesin tietysti, mutta jotenkin sitä luulisi että ihmisestä karsiutuisi kaiken sortin turhamaisuus sodan aikana. Ja että muotitalot ovat tehneet "muotinäytöksiä" minikoossa, muutaman kymmenen senttiä korkeille nukeille, ettei materiaalia menisi hukkaan, mutta kansa pääsisi kuitenkin ihastelemaan muotia (samat nuket kiersivät sitten suurkaupungista toiseen). Ja että vaatteita on tietenkin topattu sanomalehdillä jotta ei olisi liiemmin kylmä. Ja että jo tunnettuja materiaaleja kehitettiin eri käyttöä varten: ohuista maalatuista puusäleistä silkkinauhojen korvaajia hattukoristeisiin, puukenkien pohjiin sahattiin lovia jotta kenkä hieman pyöristyisi askelten mukana jne jne jne. Sen toki tiesin että uusia materiaaleja kehitettiin reippaasti, kun perinteisiä ei ollut saatavilla (kannattiko vaatettaa kaikki juutalaiset puuvillalla, ehheheh). Hämmentävä oli myös tieto että osassa Ranskaa housujenkäyttö oli naisilta laissa kielletty vielä 1900-luvulla...... Ei tässä nyt ihan hirveän pitkiä edistyneisyyden juuria ole Euroopallakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti