maanantai 10. helmikuuta 2014



Kolaroin eräänäkin torstaina auton valot paskaksi. Oli kyllä jo muutenkin koko aamun fiilis että ei auta kotoa poistua, mutta niin vain uhmasin kohtaloa ja lähdin matkaan. Täräytin jonkun mummon katumaasturin puskuriin kätevästi parkkipaikkaa tähyillessäni. Mummeli oli tietenkin raivona. Keräilin suurimmat palat pois tieltä plus otin kuvia vahingoista, ajettiin niitten kotiin (hänen aviomiehensä kuulemma osaa täyttää kolaripaperit) ja hän keitti minulle teetä :3 ja täytettiin paperit ihan hyvissä merkeissä RANSKAKSI, soitin tosin lisätietoja Ranskankotoa yhdessä vaiheessa. Mummeli pyyteli anteeksi kilahtamistaan ja sanoi vielä että kun oli jo toinen kerta kuukauden sisään niin meinasi hermostuttaa! Toivottivat vielä hyvää Ranskassaoleilun jatkoa jne. 


Auton entinen lamppu. Kuskinovikaan ei aukea kun pelti meni ruttuun.



Olenkin autottomuuden kunniaksi pumminut kyytejä luokkakaverilta joka asuu samassa kylässä kuin itsekin, ja toisinaan kiiruhtanut bussiin aamutuimaan. Hyvä innoite herätä ajallaan on koittaa ehtiä minibussiin, joka maksaa vain 50snt, kun sama matka bussilla maksaa 1e, ja minibussilla ehtii kaiken lisäksi pilkulleen ajoissa kouluun..


Hankin itselleni hiusdonitsin. Mikä loistava keksintö! aina kun on persemäinen fiilis, voi tunteitansa ilmentää tällä ilmetyllä kaksoiskappaleella!


Opettajat vaihtuivat, ma-ti opettaja on norjalaisen oloinen, ja KAPPAS, onkin nuoruudessaan viettänyt vuoden au pairina Norjassa :----D to-pe taas on AmazingPhilin ja 11. Doctorin hellyyttävä sinisilmäinen blondi viikinkisekoitus??!??! Mainio opettaja hänkin.


Omasta mielestäni hauskoja muistoja luokasta:
- Loreal-mainoslauseen (koska hyvä verbimuoto) muistelu ranskaksi, ja sitten kaikilla luokasta löytyvillä kielillä.... muutamaa päivää myöhemmin meksikolaistyttö (maria gasolina krhm) sanoi että "voitko vielä sanoa sen loreal-jutun suomeksi?!" ja sitten tuumi vielä ihastuksissaan että "voi että, sanoisipa joku mies tuon minulle jonain päivänä!" :'---)) suomi for the win. 

Lisäksi luokallamme on entistä luokkatoveriani Suppea muistuttava meksikolaislikka,  joka on siis Supen ilmetty kaksoisolento mutta vain niinkuin meksikolaisversiona :----D en tiedä miten tämä on mahdollista. Lisäksi hän hymyilee enemmän. 

Tällä viikolla olen ihmetellyt myös sukattomia kangaskenkiä, rullailtuja lahkeita muillakin kuin minulla (+10'C) sekä Candy crush sagaa äänet päällä bussipysäkillä pelaavia ihmisiä.


 Ruokana tänään nauravat nakit ja pussimuusi, onneksi ranskalaisittain söimme alkuun vuonankaalisalaattia sinappi-vinaigrettellä, nakitkin oli paahdettu uunissa pinnaltansa ja päiltänsä rapsakoiksi, niiden kanssa oli paahdettuja valkosipulinkynsiä ja muusiinkin saattoi halutessaan lisätä persiljasilppua. Tämän kanssa tuoretta leipää jossa oli seesaminsiemeniä ja ilmeisesti ruista, koska rusehtavampaa kuin normileipä, jonka noudin tänään leipomosta, kuten joka päivä. Ilmeeni kun fiiniä mutta jokapäiväistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti