Kaloja
Kommunistien liikkis ja laiton halpojen kasvisten ja hedelmien toripöytä, jonka kauppatapahtumat poliisit tulivat pysäyttämään vartin kaupankäynnin jälkeen. Raha ei enää vaithanut omistajaa, mutta kasviksia jaettiin ihmisille ilmatteeksi... Itse nappasin mukaani kuusi persimonia (eebens!) ja kukkakaalin.
Tavattoman kaunis kala
Kalastajia pöytineen.
Jännittävillä trooppisilla uforummuilla joululauluja soitellut dalekryhmä.
Ilmassaleijunut fakiiri(!!!!) ja tälle kurkku suorana huutava hattaraasyövä mummeli. Fakiirilla oli mm. älypuhelin, joten aidosta pyhästä miehestä tuskin lieni kysymys, mutta en kyllä silti tajua miten hän ilmassa pysyi! Youtube kertoo että luultavasti näin .
Otin asiakseni kuvata kaikki liput jotka näin. Marseille on btw Euroopan kulttuuripääkaupunki, siksi nämä pilkut ja pinkeydet.
Neuvottiin olemaan hyppäämättä, vettä ei kuulemma ole alla riittävästi. Taustalla Mucem.
Mucemissa oli vinhat seinät, ja laskeutumisrampit jos asian välttmättä halusi vaikeimman kautta hoitaa. Hissilläkin olisi päässyt alas (tai ylös), ja kulmissa saattoi hieman oikaista jos halusi laskeutua useamman kerroksen kerrallaan.
J1 ! Ihana museo. Satamahallissa, josta johtuen merinäköalat ja pirullinen kylmyys, paitsi lämpölamppujen alla jossa oli vähintäänkin riittävän lämpöistä.
Pusukuvaseinä @ J1
Projekti jossa ihmisiä oli pyydetty lähettämään kuviaan eri vuosikymmeniltä, kertoen vähän että missä ja milloin, ja sitten niistä oli koostettu uusia mahdollisia tarinoita tähän tapaan.
Jopa tupakointihuoneesta olisi ollut merinäköala! Sikäli sukkelaa että miksi museossa edes oli tupakointitiloja kun kyseessä ei erityisen suuri museo ollut, mutta ei se nyt tietysti keneltäkään poiskaan ole.
Kirkko jonne olin matkalla olikin remontissa, mutta ei sitten lopulta ollutkaan kun aikani kiersin, tai että sisällekin pääsi. Kauniita olivat mosaiikit.
Nää on taas näitä....
Tarina ei kerro onko merkittävämpää se että kuski oli suurella varmuudella nainen, vai se että asiasta ei ehkä olisi tarroinkaan juuri kannattanut hiiskua.
Panierin kaupunginosaa, uskoisin, kuten kaikki seuraavatkin.
Sisäpiha jolta löytyi veistosateljee
Pian tämän kuvan jälkeen kyllästyin boheemin taiteilijameininkiin, ja kysyin vastaantulijalta tietä julkisten kulkuneuvojen piiriin. Havaintojeni mukaan Marseillelaiset puhuvat ISOON JA KUULUVAAN ÄÄNEEN ETTEI TURISTILLE JÄISI AINAKAAN MUMINAN VUOKSI EPÄSELVÄKSI MIHIN PITÄÄ HAKEUTUA, mikä on tietysti oikein oivallinen puhetapa merituuleen piiskaamassa kylässä. Selostus oli pitkä, mutta se selostettiin pääpiirteissään uusiksi loppuunehdittyä, ja löysinkin sen perusteella sisäpihapolun, jonka kautta en itse olisi koskaan ymmärtänyt kulkea mutta joita Ranska on väärällään, jonka kautta pääsi suurelle kadulle jossa kulki raitiovaunulinja.
Longchampin palatsi. Pojalla oli radio-ohjattava vene, ja äitinsä(?) kylmyydestäpiittaamattomuuden ansiosta on yhä, vaikka patterit kesken leikin hiipuivatkin.
Jotakuta luetutti Longchampin portailla.
Kuvan pointtina on tuplasateenkaari, jonka nähdäkseen näyttöä pitää ehkä hieman kääntää.
Jälleen metroasema.
Tämäkin.
Lahjapussukka jossa karkkeja ja kortsuja, jonka sai jos haki toripöydältä lapun jossa kerrottiin missä päin kaupunkia ja minä ajankohtina tapahtuu anonyymia & ilmaista hiv-pikatestausta. En tiedä miten homma Suomessa toimii, demityksen perusteella niin että testeihin ei ensinnäkään pääse ellei ole harjoittanut suojaamatonta seksiä pienen afrikkalaiskylän kanssa käytettyjen huumeneulojen päällä. Ja sittenkin lienee lähihoitajaopiskelijoiden ja keski-ikäisten sairaanhoitajien kahvipöytäsupattelujen aihe. Täällä taas testauksia on tosiaan tuontuostakin terveysasemilla kampanjaluonteisesti mainostettuna, ja eritoten vähemmistöbaareihin mennessä paikalla on pakut jossa voisi käydä pikatesteissä, ilmatteeksi. Kummassakohan tilanteessa on helpompi käydä testeissä, kysympä vain.
Metromainos asiaan liittyen.
Meikä valmiina lähtemään keikan humuun! Sinisiä indoristejä ei jostain syystä näkynyt kellään muulla, Marseillessa toi nyt sentään menee koska voi vahingossa mennä paikallisesta....
Dome / Zenith. Metroaseman edessä oli jengiä kyselemässä onko lipuntarvetta, katsoin säälivästi että ei totisesti, mutta Dome on hukassa, sain vastaan lähes yhtä säälivän katseen että tuossahan tuo on aseman vieressä... :--------D pilcca osui omaan nilccaan. Kartasta katsoen pytinki olisi ollut hieman kauempana mutta parempi näin.
Porteilla kerättiin koko juomapullo pois, järjestyksenvalvojatar hoputti että siellä on jo soitot alkaneet, ja totisesti jäi Klink clok näkemättä, muistikuvieni perusteella en menettänyt paljoakaan, vaikka eräskin toinen indo-fani voi olla tästä toista mieltä. Typeryyksissäni vielä paljastin että repussa on pullo, vaikka pikakohnauksella jv ei pulloa yhyttänytkään, kun luulin että vain korkki viedään :-----< hörin puoli litraa kertaheitolla, kärvistelin janon ja rakon halkeamisen välimaastossa seuraavat kolme tuntia.
Kuoppa oli hädintuskin puolillaan, istumakatsomo piukassa. Täs pitää tietää että permanto oli tosi pieni, esim. Boulazacista otettu tällainen kuva ei kertoisi mitään kun permantoa on joku 100 m, mutta tuolla oli arvioni mukaan 50mx25m, ja nimenomaan sitenpäin että istumoiden ja lavan välissä on 25m.
Olin jälleen Olin puolella, loppuajasta 4.rivissä.
Tunnelma oli jokseenkin lämpöinen, kuvassa kameranlinssiin tiivistynyttä hikeä............... nam.
Takanani ollut mies osasi 3nps:n sanat, toisin kuin 98% indoväestöstä joka laulaa kiusallaankin ekaa riviparia koko kertsin, fuuuuu. Ei kuulunut Salomea, kuului a l'assaut, crash me ja europane, jonka aikana nico ja boris pallottelivat :----3<3 ja Oli myös vähän. Ihan lopuksi tuli Tallula, jonka aikana Nico nostaa yleisöstä tyyppejä lavalla halatakseen näitä. Koko Toulousenjengi pääsi, paitsi minä toim.huom. koska en kuulu jengiin, violettipaitainen poika hercistyi kyyneliin ja olin heidän puolestansa iloinen. Sairasta hulluutta miten ihmisiä joita ei tunne, mutta jotka on kuitenkin nähnyt ihan eri puolella Ranskaa, kohtaan voi tuntea sellaista tuttuutta. Varmaan jotenkin verrattavissa siihen miten jotkut saattavat morjestaa saippuasarjahenkilöiden näyttelijöitä kadulla.... Lavaa siivoamassa näkyi samanlaista sinistä pipoa käyttävä crewin henkilö kuin minkä näin Ifin laivalla.
Joktap olin keikan jälkeen ihan pistoksissani, nojailin vain tukipylvääseen ja kävin juomassa vettä vessassa ja palasin nojailemaan ja olin jotenkin ihan tööt. Järjestyksenvalvoja tuli kysymään onko kaikki ok. "melkeen", ja hän kehotti pysymään paikallaan ja sanoi tuovansa minulle vettä. Jäin sitten siihen, joku tyttö tuli indochine-mukinsa ja jääteensä kanssa kysymään että oonko ok ja tarjosi jääteensä lopun minulle :3 juteltiin vähän indochinen keikoista, eka ihmienn joka ei huomauttanut toisena lauseenaan aksentista, kuten ranskalaisilla on tapana, ja näytteli vielä yllättynyttä kun en ollut Marseillesta. Ranskalaisilla on tapana käyttää lopputervehdyksiä jotka indikoi sitä milloin seuraavan kerran on toisen taas tapaava, "tiistaihin" "ensi viikkoon" jne., joten keskustelukumppanikin toivotti luontevasti "Seuraavaan keikkaan". Hassu kansa.
Paitamyyjä puhui kanssani heti tämän jälkeen englantia, kovasti oli ristiriitaista puhepalaute tänään. Hairahduin melkein ostamaan paidan, mutta 25e on kyllä kova hinta paidasta..... Luottopaitamyyjäni kysyi haluanko ostaa vain paidan vai myös miehen jolla oli esittelynomaisesti paitaa yllänsä :-------------DDDDDDD häkellyin ja poistuin paikalta, paidatta. Mukitkin oli rajattu ostettaviksi vain virvoikepisteeltä, eli käytännössä hintaa olisi tullut +2e per muki juominensa. Kiitos ja ylistys että ymmärsin ostaa niitä jo Lyonissa pelkiltään.
Yleensä en ikinä pidä kenkiä penkillä, mutta nyt oli pakko, koska katsokaa miten pirtsakat metrot <3___;; ja myöskin miten ihmeellisellä tavalla voi tennarin läppä mennä ruttuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti