lauantai 28. joulukuuta 2013


Olin tänäkin vuonna vähän viime tingassa liikkeellä joulumuistamisten kanssa. Yleensä ei haittaa jos kaiken jättää viimeiseen viikonloppuun, mutta kun nyt olisi pitänyt varata vielä muutama päivä postia varten D: Myöhästyin lopulta vain yhdellä postipäivällä suurimman osan kanssa, sekin olisi korjaantunut jos lauantai olisi Suomessakin postipäivä KUTEN TÄÄLLÄ SIVISTYNEESSÄ MAAILMASSA.



Ostin joululahjoiksi paljon teetä 300metrin päässä olevasta tee/suklaakaupasta. :3 Kun kipaisin ostoksille kahtena päivänä peräkkäin epäili myyjä että minä totisesti taidan juoda paljon teetä :---D Teekauppa on sellainen perinteisen ranskalainen teekauppa, jossa kaupan hyllyillä on metalliastioita joissa on paljon teetä, vilken ylläri, ja sieltä saa sitten nimen perusteella tuoksuteltavaksi haluamiansa laatuja. Esim. Toulousessa kaupan myyjä osasi suositella teelaatuja ja antaa osviittaa siitä miten paljon täytyy ostaa kesähäihin, mitä sivusta muiden palvelua kuuntelin. Astioista sitten lapataan pienempiin paperipusseihin. Piti tietysti maistaa hieman mitä on muille lähettämässä ettei ihan sekundaa ole... Piirsin myös etiketit itse koska olen niin taiteellinen sielu ja olin muutenkin jo valmiiksi myöhässä.

Virallinen syy askartelun viivästymiselle oli tietysti se että kissa vei sakset.....


Askartelupäivänä ulkona oli lämpöiset +14'C, henkilökohtaisen kokemukseni mukaan siis hyvinkin lämmintä, joka oli mielestäni hyvä syy tuulettaa taloa vimmaisesti. Bunty oli ilmeisesti eri mieltä, kun ryömi jossain vaiheessa lämmittelemään pyllyni ja sänkyni väliin :------------------D Voi kai mieltään niinkin ilmaista 






 Siskoni joka on niin sosiopaatti ettei ymmärrä kissatarinoiden eikä facebookin päälle lähetti minulle hirveimmän synttärikortin ikinä, ja kaikenlisäksi reilun kuukauden myöhässä. Cybermanit on ~hirveintä mitä tiedän, Doctor Whota katsoessa voima pakenee raajoista ja tihkun tuskanhikeä. Pop up-kortti aiheutti minulle mm. painajaisia ensimmäisenä pöydällä esilläoloyönään. :------D









Joulun kunniaksi heräsin lauantaiaamuna ja porhalsin Craponnen torille ennen puolta päivää. Kaipasin joulupöytääni Jeesusta. 





Joululoman alussa perheen tytärten serkku tuli kahdeksi päivää kylään. Mimmi oli kai 6-vuotias, hauska tyyppi. Intouduimme leipomaan joulutorttuja, johon paras lehtitaikina löytyi Picardista kuutionmallisena pakasteena.


Perrachen joulutorilla oli näin rauhallisen jouluinen koju..


Joulukylää jossa opetellaan matematiikkaa ja jossa käyskentelee flamingoja. Käy se kai näinkin...

Valmiita torttutuotoksia. Keitin luumumarmeladin itse, eikä se ollutkaan rakettitiedettä niinkuin ennalta luulin! Ja oli julmetusti parempaakin kuin kaupan versio. 


Perrachen joulutorilta olisi saanut myös makusokereita >>:--O enpä tiennyt vielä silloin että Pukki oli tuonut perheelle HATTARAKONEEN, joka toimii yllättävänkin hyvin. Keittiön ilmatila tosin täyttyy sokerihaituvasta aina käytettäessä, mutta kerrankos sitä.



tiistai 24. joulukuuta 2013

Fête des Lumières

Muutama viikko sitten Lyonissa järjestettiin perinteisesti Fete des Lumieres. Tapa juontaa juurensa vuosisatojen takaa, vuodelta 1643, kun aikalaiset arvelivat Neitsyt Marian pelastaneen kylän ruttoepidemialta, ja halusivat häntä kauniisti kiittää. Nykyisinkin 8. joulukuuta ihmiset laittavat ikkunalaudoilleen 2-4 koristeltua kynttilää.

Kuva wikipedia, loput oma__ottamia


Vuodesta 1989 asti hommaan on liittynyt vähän suuremmankinmoisia valoesityksiä, ja nykyisellään nelipäiväiseksi paisunut juhla houkuttelee Lyonin kaduille neljä miljoonaa turistia ympäri maailmaa. Tämä meinaa sitä että Fete des Lumieres on maailman suurin uskontoonliittymätön "yleisötapahtuma" heti Rion karnevaalien ja Oktoberfestin jälkeen. Liekö olen kasvanut tynnyrissä, mutta itse en ollut kuullut tästä mitään ennen kuin saavuin Lyoniin, jossa kaikki sitten hehkuttivatkin sitä syyskuusta alkaen.

Ottaen huomioon että muutoin kelit ovat olleet Lyonissa kohtalaisen leppoisia, osui Valon juhlaksi semikylmät kelit, nollan tuntumassa kai pyörittiin. Kuvat eivät ole järjestyksessä, esim. Place des Terreuaxilla en käynyt kuin kahdesti (ekana iltana Chunyin kanssa ja sitten la tai su itsekseni).


Hotel de Ville / Place des Terreaux



Halle Tony Garnier. Tämä oli mielestäni upein viideoteos koko juhlana. Harmi vain rakennus on niin syrjässä ettei sinne tule vahingossa eksyttyä, kylän eteläosassa, kun käytännössä kaikki muu tohina oli länsi/luoderintamalla.


Hotel de Ville. Teemana oli tänä vuonna Pikku Prinssi, piirretyn hahmon lisäksi oli myös todella epäaito lapsnäyttelijä, puhkuin vihaa ja ärsyynnystä koska 4-vuotiaista nyt varmasti löytyisi jollain tapaa parempiakin näyttelijöitä, tuli fiilis että tässä on nyt palkattu sukulainen koska sukulaiset on ihania.



Maassa oli semisti Suomenmuotoinen tahra :-------DD

Parc de la Tete d'Or




Musee des Beaux Arts / Place des Terreaux

Parc de la Tete d'Or oli tänä(kin) vuonna kiinalaisteemainen. Puisto oli täynnänsä suurehkoja kankaita joille heijastettiin piirtoheittimillä kiinalaisia "tarinoita", eli kalvosta leikattuja perinteisiä hahmoja joita kävijät saivat sitten tikuilla liikutella. Tarinan sai luoda itse, osviittaa sai ottaa nidotuista aanelosista. Jokaiselle piirtoheittimelle oli vähän erilaiset kalvonpalat, ja jokaisella oli myös avustaja vahtimassa etteivät hahmot lähde kävelemään ja että tarinat pysyvät muutenkin tietyissä rajoissa.












Vieux Lyonin valaistus oli semisti pettymys D:




Cordeliersin katu.



Unicef oli paikalla sukkelasti manif. pour tous -väreissä, ei sillä että olisi haitannut mutta VÄHÄN IHMETTELIN. 







Kirkko josta kantautui laulua. Kirkon etuosassa oli kitaraa soittava duo, ja meininki oli muutenkin Todella Nuorekasta. Papin loppupuheessa kaikki oli genialia, fantastiquea ja sympaa, lopulta myös "juste amazingiä kuten englanniksi sanotaan!" ...... Taputuksia tuli varalta nauhalta jos kirkkokansa ei muuten olisi hoksannutkaan villiintyä. Käyhän se näinkin... 


Muutama juhlavieras / Place des Terreaux


Picasa tekee joskus automaattisia kuvamuokkauksia kuviin joissa on suuria kontrasteja, eihän näitä voi vastustaa :------D

Tämä ei ollut juhlaanliittyvä valoteos


Lauantaina sattumoisin myöhästyin viimeisestä metrosta ja siten myös viimeisestä bussista.....heheh!! Menin yöksi Chunyin luokse, kuvassa lokoisa sanomalehtiyösijani.


Jos kuvista ei tullut ähkyä, vielä muutama lyhyt video:





Kiinalaislyhtypaikassa silmien lisäksi myös korvia oli ajateltu. Oli ihan epätodellisen tuntuinen alue, enkä totisesti tainnut olla ajatuksineni ainoa; osa ihmisistä meni pitkiksi ajoiksi pitkälleen maahan ihan vain katsomaan lamppuja ja nauttimaan tunnelmasta. Osa nojaili istualtaan puihin. Osa piti taidekuvaphotoshootteja :--D
Parc de la Tete d'Or on kyllä perinteikkäästi ihan eri maailma fete des lumieresin aikaan, mitä katsoin viime vuodelta videoita, esim tämä on aika kuumottava: 








lauantai 14. joulukuuta 2013

Marseille, päivä 4

Söpöjä fisuja... Vieux Portin kalatori oli lempparini, oli lokkeja, meren tuoksua ja ihme kyllä ilmeisen paikallisetkin ihmiset kävivät sieltä ostamassa kalojansa, luulin ensin että kyseinen sirkus pyöri vain turisteja varten.


Marseillen föri! Joka oli ilmainen ja liikennöi noin seitsemän minuutin välein. Jos ei aikaa kummasti säästänytkään niin ainakin askelia, ja sieltä oli kiva katsella veneitä.


Uponnut ravintolalaiva D---:: Sattuu näitä näemmä paremmissakin piireissä

Rantakivikkoa Fort Saint Jeanin edustalla

Kävin Mucemissa uudelleen koska bussit eivät vieneet ketään mihinkään, eivät edes minua mäkikirkolle, koska julkisten lakko, joka ei luojan kiitos koskenut metroja. Iloinen yllätys oli että museo oli myös vaihtuvien näyttelyidensä osalta ilmainen nuorille eurooppalaisille opiskelijoille.





Maanantai oli päivänä harmaampi kuin muut, lokkeja tämä ei haitannut


Lopulta TGV:mme oli noin 20 min myöhässä, raiteen viimein selvittyä hätääntyneet afrikkalaiset, joita oli noin 30 ihmisen lauma, yrittivät teipattuine matkalaukkuineen sisään kaikki __samasta ovesta___, vaikka totisesti heitä harhaili sisäkautta kuudenteen vaunuun asti, jossa siis itse olin istumassa. En aina oikein voi ymmärtää........

Oikeassa reunassa näkyy reissuni kallein ape, Oasis-mehu, joka on melkein Volvicin veroista.



Lyoniin saavuimme vartin aikataulusta myöhässä vaikka kuromisaikaa olisi ollut se reilu kaksi tuntia.. Lyonissa oli pirun kylmää ja ilma oli kuivaa ja pistävää ja inhottavaa ja matkakortinlataamispisteistä puolet olivat poissa pelistä ja lopuillakin käsittämättömän hitaita ihmisiä käyttämässä. En tajua miksen koskaan ymmärrä/muista ladata korttia etukäteen, se kun olisi myöskin mahdollista, aina pakko jättää siihen kun kortti ei enää toimi.... Metrolla Gorge de loupille, näppärästi näin miten 24seni lähtee pysäkiltä, mies juoksee sen kiinni ja pääsee sisään, mutta itse en pakaaseineni totisesti kykene, mikä tarkoittaa sitä että odotan tunnin seuraavaa vaihtoyhteyttä Vaugnereyhin :::))))))). Odottelin puolisen tuntia, siirryin Craponneen ja kävin Lidlissä ostamassa leipää, ja sitten täytyikin odotella enää vartti. Nyt tosin kunnanisät ovat heränneet ja väliä liikennöi myös minibussi ruuhkaisimpina töihinmeno- ja töistäpaluutunteina kaksi kertaa tunnissa varsinaisen bussin lisäksi, ja jottei homma menisi liian helpoksi niin ne lähtevät ihan tyystin eri pysäkiltä (välimatkaa 5km) kuin varsinainen bussi. Koita siinä sitten arpoa millä pysäkillä pitää milloinkin jäädä pois..

Marseille, päivä 3

Sunnuntaina oli tarkotus suunnata museoon jonka yhteydessä oli muotimuseo, mutta busipysäkin vieressä oli ikävästi Casino, siis Siwa, josta kävin ostamassa 10x pain au lait eli käytännössä pullaleipäsiä, pari kalarillettipurkkia ja litran pullon kaakaota. Ostin myös sanomalehden kun tajusin kassajonossa toisella jonottajalla lehden nähdessäni että tottatosiaan, kampeuduin ostoksineni ("en osta mtiään niin en tarvii koria") toiseen päähän kauppaa(!! en tajua miten Ranskassa myydään yhtäkään sanomalehteä kun ne ei ole kassojen vieressä) ja sitten takaisin jonoon. 

Ranta joka näytti siinä määrin houkuttelevalta että istuin penkeille, avasin leipäpussini ja kalasäilykkeet, mukana matkalla kuuluu aina olla haarukka ja lusikka, veitsi on vähän siinä ja siinä museoihin yms pääsemisen kanssa ellei ole muovinen. Istuskelin ilman kenkiä ja sukkia, lueskelin lehteä, hengittelin meri-ilmaa ja nautiskelin päiväpalastani.

Näin meressä myös muita uimareita, joten esimerkin ohjaamana vaihdoin itsekin bikinit, jotka siis tietenkin olivat mukana repussa pyyhkeen kera, ylleni pitkän talvitakkini suojissa :---D Piilotin kännykän ja lompakon syvälle reppuun, kameran otin ofc mukaani. 





Näissä maisemissa sitten viihdyinkin varmaan reilun vartin verran ainakin, sukeltelinkin! Ja kelluin katsellen taivasta. Aina välillä tietenkin tarkistin että reppu on rauhassa, mutta toisaalta penkeillä istui niin paljon perheitä että olin aika rauhallisin mielin, ja lisäksi ne kaksi muuta uimaria olivat seurueineen jääneet vahtimaan mahtaako tyttö hukkua.


Kuvan pointti on, että euron ripsari ja kolmen euron eyelineri eivät välttämättä ole aina paskoja.



FIlosoofit vartioitsevat leikkiä.


Kepeä ja arkinen kippo Borelyn linnassa sijaitsevassa Musée des Arts décoratifs, de la Faïence et de la Mode'ssa


Näiden tarina ei selvinnyt, ja ehkä hyvä niin D--::





Parc Borely, kuten kaikki seuraavatkin siihen asti etteivät enää ole


Borelyn puistossa vallitsi ihana kesäsää joulukuun ensimmäisen kunniaksi, kaikilla oli kepeä mieli ja tunnelma oli hyvä. Syön hattuni jos väitetty paratiisi eroaa jollain tavalla Borelyn puistosta.

Lämpötilatodiste



Borelyn puistossa oli vuokrattavissa Kupittaanpuistossakin näkyviä "polkuautoja"





Vinkkejä uloskäynnin valitsemiseen, metrossa.

Uimisen, puistoilun ja museon jälkeen huomasin että aika riittää vielä pintaraapaisuun Mucemin suhteen, joten ampaisin toiselle puolelle kylää metrolla ja jalkavoimin.

Kuukauden eka sunnuntai meinaa ilmaista sisäänpääsyä kaikille, about kaikkialla Ranskassa. Väkeä olikin sen mukaisesti vielä pari tuntia ennen museon sulkeutumistakin.


Sisäinen taideconnaisseurini iloitsi kun kohtasin tämän nykytaiteen teoksen jo toista kertaa elämässäni, googlettelu paljasti että Musee de quai Branlyssä näimme viimeksi


Hämmentävä taulu Napoleonista, tuntuu jotenkin absurdilta ajatukseltakaan mutta silti näin on ehkä käynyt D: en vain ole koskaan hahmottanut ratsujoukkoja pyramidien lomaan


Ehta giljotiininterä


Iltainen ranta Mucemin vierestä kuvattuna

Mucem iltavalaistuksessaan, taustalla fort Saint Jean


Kävin myös Mucemin vieressä olevassa sukkelanmallisessa rakennuksessa (Villa Méditerranée), koska sinnekin pääsi ilmatteeksi,,, käytännössä rakennus näytti yhtä painovoimaauhkaavalta kuin fakiirikin, ulokkeineen päivineen. Se tosin ei kuvasta välity.

Kalastajien verkkoja ja mäkikirkko metrolle käveltäessä