Ensimmäiset päivät ovat aina lemppareitani; kaikki on uutta, ei vielä juurikaan tarvitse tehdä mitään (hehe), päähän muodostuu vimmainen määrä uusia skeemoja ympäristöstä, koko ajan oppii jotain mitä ei ennen tiennyt. Samoista syistä johtuen myös toki raskaimpia, kun kuluu valtavasti energiaa ihan vain selviämiseen. Host-perheeni auttoi minua bussikortin hankinnassa ja kielikouluun ilmoittautumisessa ja on muutenkin ollut perin juurin ystävällinen. Ekoina päivinä näytettiin lähi- ja kauemmat marketit, haettiin kuvat kortteja varten kuva-automaatista, sain kaksi "ajotuntia" kun ensin perheen isä ja sitten perheen äiti tsekkasivat onko minusta ratin taakse, kyläkikierros leipäkaupoista ja muista tarvittavista pikkuliikkeistä.
Kielikurssia voin lämpimästi suositella esim. kaikille, au paireille ja miksei muillekin; löydät sieltä tuttuja jotka ovat edes semisti samassa tilanteessa kuin sinä, sulla on jotain järkevää tekemistä kotonaoleilun vastapainoksi, opit toimimaan uudessa kotimaassasi, päivärytmiä on helpompaa pitää yllä. Tiedän tämän koska aiemmin en ole moiselle mennyt (paitsi luxissa iltaisin pari kertaa viikossa, en oppinut juuri mitään koska ilta).
Töitä teen päivässä puoli viidestä noin kahdeksaan-yhdeksään illalla; iltapäivällä ostan leipää leipomosta, venailen kotona kaksosten kotiinsaapumista, vahdin läksyt ja pidän keittiön siistinä, kokkaan iltaruuan koko perheelle ja nautin ruokapöytäkeskustelusta, autan illallispöydän poissiivoamisessa (ts. muutkin perheenjäsenet tekevät osansa) ja vahdin että seuraavan päivän jumppatunneille yms. on jonkinlaista evääntynkää valmistettuna. Esim. näistä syistä on suotavaa hankkia jotain semisti haastavampaa virikettä arkeensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti