Indochinen rtl2:n concert trés trés priven kunniaksi tuli etsittyä kuulokkeiden toinen nappi, hämmentävä on kokemus stereokuulosta pitkästä aikaa. En tiedä onko sitä ihmisenä jotenkin tyhmentynyt vai onko pääkoppa kaikunut aina näin mainiosti musiikkia kuunnellessa.

Indochine, Aurillac 15.3. 2013. Olen melkoinen valokuvataiteilija.

Viimeksi kuuntelin indojen livekonserttia Toulousessa huhti-toukokuussa, nyt taas samassa seurassa netin välityksellä kommentoiden.... Livetaltioinneissa on useasti enemmän kaikua, mutta kun biisin on kerran, pari kuullut livenä livenä tai puhelimen/radion/videon kautta, albumiversio tuntuu armottoman sliipatulta ja siloitellulta.  
Salome, Popstitute, Wuppertal, Tes yeux noirs, akustista edeltävät välikommentit (allé c'est parti), akustinen Le lac, Le manoir, a l'assaut suoraan kasarilta , 3nps:n alkuosa/Marilyn,   <3 
sieluni on täynnä rakkautta ja herkistymistä. 
The Loversin väärinlaulamisille saatoin hajota yhä ääneen, vaikka nico olikin lausumistaan huomattavasti petrannut albumin jäljiltä ja musiikkiakin on selkeästi hiottu joitakin hetkiä alkuperäisen jälkeen.
   


Eksyneille lukijoille mainittakoon että Indochine on syy miksi ylipäätään aloin opiskella ranskaa, miksi aikanani löysin tyttöystävän, miksi nyttemmin asun Ranskassa, miksi passiivinen sanavarastoni ranskaksi on edes kohtalainen. Opettelin laulamaan/lausumaan lauluja ulkoa jo siinä vaiheessa kun en osannut ranskaa __yhtään__, mikä oli astetta hankalampi prosessi kun sanat eivät vielä olleet sanoja vain vain pelkkiä sattumanvaraisia, osittain vieraita äänneyhdistelmiä.

                               

Tänään kävin myös ilmoittautumassa toiseen kielikouluun, joka on huomattavan paljon pienempi kuin tuo nykyinen. Sijaitsee vanhassa rakennuksessa, rappukäytävä on ulkona(?) ja pimeämpi kuin Suomen talvi. Onneksi on hissi, koska koulu on toisessa eli kolmannessa kerroksessa. Vastaanotossa oppivat heti nimeni, toisin kuin af:llä jossa puhutellaan yhäkin Linana. Tammikuussa vaihdan sinne, ja säästän keväällä 400 euroa verrattuna Alliance Francaiseen.


Craponne-Vaugneray -bussissa on ihana hymyileväinen naiskuski joka kuuntelee etupäässä itämaista musiikkia ja näyttää semisti entiseltä vatsatanssiopettajaltani. Hämmentävää monella tasolla.

Näin tänään Vieux Lyonissa varmastikin 150 japanilaiskoululaisturistia. Virta oli loputon. Tässä ehkä kahdeksasosa. Osalla oli maskit, tiedä mitä lintuinfluenssaa kantoivatkaan.

Kylään tulee tivoli. Koska mikään aukio ei ole riittävän suuri useammalle kuin kahdelle laitteelle, rakentamiskaavasta ynnä korkeuseroista johtuen, on garlandeja ympäri kylää ja tivolilaitteita myöskin.

Pieni pala Disneylandia 100m päässä kotoa!!111

Bunty

Aurinkoa, ravintoa, lukemista, kissa

Ostin tänään myös vaatteita mutta palautan ehkä suurimman osan D--::: Tavattoman näppärää kun voi iloita hankinnoista kertaalleen, mutta sitten silti saada rahansa takaisin ja vaatekaappinsa lähtötilanteeseen. 

Maanantai oli kammottava arkkityyppimaanantai, huhhuh. Heräsin jostain syystä, ennakkoaikeideni mukaisesti, aikaisin, kello näytti viittä ja ulkona huusi kukko. Valvoin sängyssä odottaen järkevää ylösnousuaikaa siihen asti että kymmentä vaille kuusi alkoi taas mukavasti ramaista. 40 minuuttia koululla ennen tunnin alkua takaa sen että aamupalasta on jo pieni ikuisuus oppitunnin alkaessa ja vitutti mm. kaikki. Onneksi iltapäivällä pääsi kotiin, tout de suite, vaikkakaan ei voinut torkkua autuaasti päätepysäkille asti, kuten autolla liikkelläollessa olisi voinut.

Iltapäivätorkut ja eritoten aamutorkut bussin huristessa ovat kyllä pelastaneet maailman varmasti paljolta, reilun puolen tunnin aikana ehtii juuri sopivasti ummistaa silmänsä noin vartiksi, joka kai optimaalinen päivätirsa-aika olisikin, mutta en henkilökohtaisesti tunne ketään joka pystyy moiseen julmaan rajoitukseen unen suhteen muutoin kuin pakon sanelemana. Päätepysäkki on aika vahva pakote.

Kotona ehdin polskia altaalla, harkita ranskanläksyjen tekemistä sekä lueskella hömppälehtiä altaassaistuen, lukupöytänä käytin "surffilautaa", joka kyllä säästi hartiat/niskanseudun varmalta jumiutumiselta.

+24'C syyskuun lopulla, kotopiha

Kipusin kotoa kahdesti leipäkauppaan, ensimmäisellä kerralla kun ostin vain yhden leivän, joka katosi parempiin suihin heti tyttöjen tullessa koulusta kaverinsa kanssa... Myöhemmin päivällä olin jumiutua ikuisiksi ajoiksi Vaugnerayn ydinkeskustaan kun yritin mäkilähtöä iltapäivä"ruuhkassa" vasemmalle. Auto sammui vain viidesti mutta toisaalta en rullannut alaspäinkään, ja ihan taakse odottamaan jäänyt auto toimi kimmokkeena hoitaa homma kotiin. Myöhemmin autoakääntäessä peruutin ylämäkeen "traktoritielle" kapealla vuoristotiellä, huhuhuhuhuhh, edessä päin vain aidan käsite sekä hiivatinmoisen jyrkkää alamäkeä. Käsijarru on mainio keksintö.

Käytiin tänään taas l'Epiceriessä, jonka konseptina on kotivälipalat ja ihanat jälkiruoat. Käytännössähän lautasella on useimmiten lämmin leipä, jonka koostumus on täydellinen; ei lässähtäneen pehmeä kuten mikron kanssa pelatessa usein käy. Sellainen uunissa paahdettu mutta ei kuitenkaan kuivahtanut, ei merkkiäkään kärtsäämisestä eikä missään tapaukessa korppumainen. Lähtökohtana on ilmeisesti maalaisleipätyyppinen leipä/limppu, ja sen päällä on sitten valinnasta riippuen kolmea eri juustoa + päärynää taikka rillettesejä/arkisempaa maksamakkaraa + suolakurkkuja taikka vuohenjuustoa + hunajaa + tinjamia... 

Lista ei ole loputon mutta kuitenkin varsin kattava, "kylmistä" leivistä löytyy 5 tai 6 vaihtoehtoa, lämpimistä melkolailla saman verran. Kylmät leivät ovat 4.5 euron luokkaa, lämpimät hieman alle 6e. Myös salaatti on maailman parasta, huhuhuhuhhuhuh, vadelmavinaigrette ja seesaminsiemenet<3______<3 Käykää siellä jos käytte Lyonissa (tai Rennesissä, jossa on saman miniketjun toinen ravintola).

Jälkiruuista en edes aloita, huhuhuhuuhuhuh, kakkua on sen seitsemää sorttia ja kaikki ovat hyviä.

Käytiin palan jälkeen Fourvieren katedraalissa. Kuvassa Jeesus ruokkimassa Hevoskotkaa.

Blink 'n' you're dead

Ihmismäärä oli joltisesti pienempi kuin viimeksi messun aikana paikalleosuessani..... Messun aikana kirkossa on kuvauskielto, joten messuttomina hetkinä näki mielenkiintoisia kuvausratkaisuja.Kuvan pääpointti on tietysti penkistä tukeaottava turistikuvaaja eikä huivipäinen indonesialaisnainen katolilaiskirkossa. 

Testailin vähän kameran neulansilmäohjelmaa...

Huomenna aloitan vatsatanssin ja jumpan välimuodon, mahdollisesti myös lopetan jos se on ihan pazkaa, mutta odotan innolla koska vatsatanssi<3! Semisti harmittaa ettei mitään "oikeaa" vatsatanssituntia googletuksieni mukaan osu keskiviikolle tai minkään arkipäivän iltapäivälle, mutta uskon että tuokin voi olla ihan käypäinen ratkaisu; ainakin pääsee tanssaamaan vaikkei mitään uutta tekniikkaa varsinaisesti oppisikaan, eikä ihmisetkään voi olla 100% hanurista kun kuitenkin harrastavat vatsatanssia!  Ja siinä vaiheessa kun ranskantunnit alkaa ensi kuussa oikeasti lyödä uutta asiaa pöytään useamman kerran viikossa niin ehkä ihan mukavaa että edes jonain päivänä aivot saa lepoa, toisaalta tanssityyppistä aivojumppaa voi sitten paremmanpuutteessa etsiä vaikka youtuben tanssivideoista. No, huomenna saanee jonkinlaisen käsityksen siitä mitä tuleman pitää! 

Le Rex Cabaret, Toulouse, kesäkuun loppu 2013

Midä silmäd ei nää sen sydän ymmärdää :---DDDDDDdd

Näin tänään puistossa omanikäiseni pojan jolla oli harmaa BCT-paita, tai sellainen missä on koko bändi, eli ehkä vain BCP-paita. Kyttäsin pitkään parin metrin päästä ja meinasin jo sanoa HEI MINÄKIN OLEN FANI OLLAANKO KAVEREITA OLLAAN VAAN KOSKA MINÄKIN OLEN FANI JA SINÄKIN OLET ELI MEILLÄ VARMASTI SYNKKAA,mutta en sitten sanonut vaan täpinöitsin asiaa vain saksalaistoverilleni ensin ranskaksi ja sitten varalta myös englanniksi, joka ei tietysti ymmärtänyt yhtään miten samasta bändistä tykkäävillä ihmisillä voisi olla tällaista korkeampitasoista sielujen sympatiaa muita faneja kohtaan.

Syyskuun loppupuolta Euroopassa

Metrossa sen sijaan istuin vastapäätä teini-ikäistä poikaa jolla oli Italia-matkamuistopaita, jossa oli kuvia italialaisista kaupungeista JOSSA VIERAILI MEEMEJÄ. Hymyilin ääneen kys. paidalle ja katselin sitä siekailematta koko matkan hymyillen. Pojan kaveri saattoi pitää minua hulluna + puumana.

Krokotiili, ei puuma

Näin tänään myös karhun, krokotiilin ja seeproja ja apinoita, mutta ne eivät olleet niin sieluakohahduttavia hetkiä.

Purr

Puisto oli valtava, siis oikeasti VALTAVA. Oli leikkipuistoa, kioskia, ilmaista ELÄINTARHAA, ja keskikokoisen järven (ei siis lammen, vaan järven) kokoinen tekojärvi, jossa olisi voinut polkuveneillä ja soutaa. Oli myös pyöräilykenttä sekä autoratoja lapsille. Huhuh.

 

Hormoneja nauttineita kaislakasveja.

Yksi pieni kulma järvestä + polkuveneitä + sorsia

Huomenna olisi taas syytä herätä kouluun kuudelta, hnnnghh. Koko viime viikon nukuin myöhään ja kuljin autolla yhdelle päätepysäkeistä, niin nyt voisi vaihteen vuoksi tehdä ryhtiliikkeen heräämisten suhteen.

Kysyvä ei tieltä eksy

Tänään nukuin pitkään ja söin lounaan perheen kanssa ennen matkaansuoriutumistani. Syötiin rauskua!!!!!! ja sen kanssa sitruunaista kapriskastiketta sekä perunamuussia.

Rausku

Koska tunnin ainoa bussi oli juuri lähtenyt, heitin (itseni ja) perheen vanhimman tyttären noin 7 km päässä olevalle kuntosalille jossa on yksi bussilinjan päätepisteistä + valtava parkkialue. Sikäli paskaperseistä on se, että kolmesta eri päätepisteestä juuri tuo on se jolle viimeinen bussi saapuu yhdeksän maissa illalla......... Vika 24 kun menee vasta puolen yön jälkeen varje dag. Viime viikollahan perheen isä ja tytär hakivat minut lähikylästä 8 kilsan päästä kotoa, kesken elokuvailtamansa, kun olin ikäänkuin myöhästynyt pikkukylään menevästä vaihtovuorosta 15 minuuttia. . .



Tapasin Lyonissa taas saksalaisen au pairin jonka tapasin alliance francaisella, mainio tyyppi! Sääli vain että lähtee takaisin Saksaan ensi viikolla jatkamaan opiskelujansa... Puhumme keskenämme harvinaislaatuisen paskaa ranskaa, mutta koska olemme molemmat perin yksinkertaisia tyyppejä niin lauseiden yksinkertaisuuskaan ei ainakaan näin lyhyellä tähtäimellä ole ehtinyt haitata. Jos jokin asia on erityisen tärkeä eikä viesti meinaa mennä perille, niin saatamme turvautua englantiin, mutta näin on käynyt vain nälkäkiukun partaalla kaksi tai kolme kertaa.

Odotellessani tyyppiä ehdin käydä tunnin piikin Perrache'n kulmilla, josta löytyy myös valtaisa kauppakeskus sekä futuristisia taloja. Kapitalismin ikeen houkuttelemana hairahduin ostamaan TUOKSUKYNTTILÄN:????????????????? Vihaan kynttilöitä. Tuo sentään tuoksuu hunajalta joten sikäli ei paha ostos.............. Ostin itselleni myös ranskan kielioppia syväluotaavan kirjan, jossa on aina yhdellä sivulla/aukeamalla otettu käsittelyyn muutamia pikkusanoja, jotka kuulostavat toisiltansa, mutta jotka tarkoittavat eri asioita. Maksoi kympin, on suunnattu vitosluokkalaisille ts. yksitoistavuotiaille, eli ihan on minun kirjani.

Aiemmin viikolla ostin VÄRILLISIÄ VANUPALLOJA!!???!?! Ne eivät siis ysärin lopulla kadonneetkaan mistään muualta kuin Suomesta.

Käveltiin joenvartta, kohnattiin kirjakirppis, kiivettiin puistoon, etsittiin bistro ja syötiin tapaksia. Saksalaistyttö on kasvissyöjä, joten hän tilasi juustotapakset koska kasvissyöjä, mutta koska moista ei ollut erikseen niin tarjoilija ehdotti että hän jättää lihat pois ja laittaa tilalle munakoisopataa, sipulipiirakan paloja sekä porkkanapyreetä. Itsehän sain comte-paloja ja makkarasiivuja ja leipää..... 3.50e lautanen, jossa oli vähintäänkin tarpeeksi ravintoa yhdelle ihmiselle, lisäksi tilasin "pienen punaviinin", jonka tarjoilija valutti laatikosta ja kysyi onko sopivasti. Kuitissa lukee Kahvi 1.20e  :_-----Dd olen joskus maksanut Suomessa samanmääräisestä annoksesta kolmisen euroa. Viereisessä pöydässä kaatui hippien kaljat, baarissa pyöri omistajan tutun koiria, meno oli semisti lähäripubi, mutta sikäli ihan sympaattinen paikka.

Surkean pieni seinägraffiti.

Läskejä taloja

Liikkis seinäkirjoitus

SKIENTOLOGIKIRKKO. 4reals.

http://www.youtube.com/watch?v=M7X6oYg6iro

Bussille kiiruhdin ruhtinaallisella viiden minuutin varoajalla (yksi kului metron odotteluun, pysäkillä olin kolme minuuttia ennen bussin lähtöä). Bussi saapuikin, mutta oli kylttien mukaan menossa Val d'Yzeroniin. Olin sitte että jaahas, ehkä seuraavalla sitten, mutta pysäkin kyltti näytti lähtöön kahta minuuttia niin alkoi hieman epäilys hiipiä sieluun, joten typerältävaikuttamisenkin uhalla tiedustelin kuskilta josko bussi menee varmasti Val d'Yzeroniin eikä mahdollisesti Gymnase E. Catalonille. Kuski sitten tarkasteli aikataulujansa ja sanoi että AIVAN; TOSIAAN; PAHOITTELUNI! Sinnehän tässä ollaan menossa!, vaihtoi napinpainalluksella määränpäätä valotauluissa ja lähti matkaan..... Tämä aiheutti tietynlaisia ongelmia muille kyydissä olleille nuorukaisille, jotka olisivat mieluusti menneet Val d'Yzeroniin kaverinsa bileisiin, mutta kuski mukavasti heitti heidät takaisin Craponnen keskustaan jatkoyhteyttä varten, vaikkei yhtäkään bussivuoroa enää virallisesti olisi pitänyt Gymnaselta kulkeman.
Muutenkin bussinkuljettajia ei vissiin hirveästi aina kiinnosta minkäänmoinen pikkutarkkuus, eräs päivä gymnaasilta lähtiessäni bussikuski poltti tupakkaa, eikä mitään e-tupakkaa vaan ihan oikeaa tupakannysää sisällä ohjaamossa. Oli sentään ikkunan avannut....

Alkuviikosta oli jumalattoman kylmää, joten aloin uimakauden perheen uima-altaassa. Tähän asti on ollut moiseen liian lämmintä. Perheen kissa on katsellut kummissaan toimintaani sellaisella hyvin kissamaisella "mitä helvetin helvettiä" -ilmeellä.

!!! melkomoinen allas

Parahultainen säätila uikkareiden esiinkaivamiselle

Aurinkokin alkoi MELKEIN paistaa. Taustalla merkillisen mallinen talomme. 

Huomenna menen puistoon jossa pitäisi olla kirahveja ja krokotiileja. Paikallisia luonnonvaraisia eläimiä kuten leijonatkin.

Ensimmäiset viikonloput vietin osittain perheen kanssa koska kohteliasta ja fiksua, osittain Lyonissa palloillen. Mm. kylään kutsutut naapurit skippasin kokonaan, koska oli muutenkin ollut rankka viikko ja arvelin että ranska ei kyllä millään tapaa ole sillä tasolla että rupattelu sujuisi, sen sijaan pelasin Rummikubia perheen vanhimman tyttären suomi-veljeltäni näyttävän poikaystävän(!!!!!) sekä perheen äidin kanssa aiemmin samana iltapäivänä. 

Pyhä tarkoitukseni oli osallistua au pair -tapaamiseen, mutta en koskaan löytänyt perille, koska havaitsin fnacin edessä mainoksen showcase-konsertista, jossa olisi laulamassa paikallinen Antti Tuisku tätä vuosikertaa, elikkäs 2013 Nouvelle Starin voittaja Sophie Tith. Jonossa pyörivät hieman yllättäin ehkä kaikki Lyonin hipsut. Kitaristi oli välillä hieman ulalla soittoinensa mutta otti sentään tilanteen hyvin haltuunsa hairahduksien jälkeen, Sophie taas kuulosti monien muiden artistien tavoin livenä rutkasti paremmalta kuin keikan jälkeen salissa soineella levyllä. 

Olen muutamia kertoja saattanut hihitellä Rhone-Alpesin departementin numerolle. Ranskalaiset ovat useasti kotikulmistaan kovasti ylpeitä, ja tykkäävät lisätä "numeronsa" niin nettinimimerkkeihin kuin yrityksien nimiin, paremmalla tai huonommalla menestyksellä.....

Kaduilla harhaillessa tuli vastaan myös katupuutarha! Sanomattakin lienee selvää että tomaatit lienee viety vihreinä ja mansikantaimet on mitä luultavimmin siirtyneet yön hiljaisina tunteina yksityisparvekkeille, mutta ihanaa että joku edes yrittää ottaa kaupunkitilaa haltuun! 

Haltuun on usein otettu myös Bellecourin aukion reunasta alkava shoppailukatu, jossa esiintyy lähes aina nuorten miesten tanssiryhmä joka tukkii katsojineen käytännössä koko kadun,  äänekkäällä musiikillansakin. Tuona harmaana viikonloppuna kadun alussa oli kuitenkin myös torviorkesteri viihdyttämässä ohikulkijoiden elämää. Koreografioita, hassuja vaatteita, runsahasti kaikkien tuntemia kappaleita (jäin kaipaamaan L'Aventurieria mutta kaikkeahan ei voi saada). En tiedä minkä sortin lupia Ranskassa täytyy hakea katuesiintymisiä varten, ja valvooko toimintaa oikeastaan kukaan, mutta tällaisia kaipaisin kovasti lisää Suomeenkin.

Uusi arki

Jotenkin voisi luulla että au pairius ei enää viidennellä kerralla hirvittäisi, ja kohtuullisuuden nimissä mainittakoonkin etten pysähtynyt matkalla lentokentälle viittä kertaa vessaan kuten Irlantiinmatkatessa,  mutta ensimmäiset päivät olin silti melkoisessa alkutokkurassa; koin useita deja-vuita niin kotona kuin luokassa, näin viikon sisään 9 kertaa unta matkalla kadonneesta lempparipaidastani, olin iltaisin väsynyt kuten normaalien ihmisten kai kuuluukin.

Ensimmäiset päivät ovat aina lemppareitani; kaikki on uutta, ei vielä juurikaan tarvitse tehdä mitään (hehe), päähän muodostuu vimmainen määrä uusia skeemoja ympäristöstä, koko ajan oppii jotain mitä ei ennen tiennyt. Samoista syistä johtuen myös toki raskaimpia, kun kuluu valtavasti energiaa ihan vain selviämiseen. Host-perheeni auttoi minua bussikortin hankinnassa ja kielikouluun ilmoittautumisessa ja on muutenkin ollut perin juurin ystävällinen. Ekoina päivinä näytettiin lähi- ja kauemmat marketit, haettiin kuvat kortteja varten kuva-automaatista, sain kaksi "ajotuntia" kun ensin perheen isä ja sitten perheen äiti tsekkasivat onko minusta ratin taakse, kyläkikierros leipäkaupoista ja muista tarvittavista pikkuliikkeistä.

Kielikurssia voin lämpimästi suositella esim. kaikille, au paireille ja miksei muillekin; löydät sieltä tuttuja jotka ovat edes semisti samassa tilanteessa kuin sinä, sulla on jotain järkevää tekemistä kotonaoleilun vastapainoksi, opit toimimaan uudessa kotimaassasi, päivärytmiä on helpompaa pitää yllä. Tiedän tämän koska aiemmin en ole moiselle mennyt (paitsi luxissa iltaisin pari kertaa viikossa, en oppinut juuri mitään koska ilta).

Töitä teen päivässä puoli viidestä noin kahdeksaan-yhdeksään illalla; iltapäivällä ostan leipää leipomosta, venailen kotona kaksosten kotiinsaapumista, vahdin läksyt ja pidän keittiön siistinä, kokkaan iltaruuan koko perheelle ja nautin ruokapöytäkeskustelusta, autan illallispöydän poissiivoamisessa (ts. muutkin perheenjäsenet tekevät osansa) ja vahdin että seuraavan päivän jumppatunneille yms. on jonkinlaista evääntynkää valmistettuna. Esim. näistä syistä on suotavaa hankkia jotain semisti haastavampaa virikettä arkeensa.

Ensimmäinen Teksti

Alkajaisiksi mainittakoon, että olen aina pitänyt au pair -blogeja jotakuinkin typerinä. Nyttemmin on selvinnyt, että katsantokantani on ollut auttamattoman väärä; tämänkin blogin ensisijainen tarkoitus on kerätä asiat muistiin lähinnä itselleni. Koneella kirjoittaminen lienee nopeampaa ja sitä tullee harjoitettua edes joskus, tekstistä saa jälkikäteen selvää (toisin kuin ensimmäisestä au pair -kokemuksestani Irlannissa, josta on olemassa jonkinsorttinen paperipäiväkirjaversio..), kuvat on helpompi liittää mukaan jne jne jne.

Olen tällä hetkellä au pairina Rhône-Alpesin alueella Ranskassa, tarkemmin 20 kilometrin päässä Lyonin sydämestä. Lyon ei ole koskaan herättänyt mitään sen kummempia intohimoja, mutta perhe vaikutti mukavalta, minulla oli tarve päästä Ranskaan ja Lyonissa on mahdollista opiskella ranskaa 4 päivänä viikossa ihmismäiseen hintaan. Semipositiivinen alkukäsitys kaupungista oli kuitenkin olemassa, perustuen yhteen (1) ranskalaiseen ysärifilmiin.

Aiemmin olen ollut au pairina lukion kesälomalla kesän verran Irlannissa, lukion jälkeen puolisen vuotta Luxemburgissa, jonka jälkeen 4 kuukautta Pariisin reunamilla maaseudun rauhassa, aloitin amistaipaleen mutta totesin että ei vittu mitä paskaa, palasin 7 kuukaudeksi Toulouseen ja nyt olen sitten Lyonissa, mahdollisesti ensi vuoden kesäkuulle. (Aiemmin ihmettelin au pairiuteen jämähtäneitä 25-29 vuotiaita mimmejä, enkä itsekään tätä varmaan enää vuosikaupalla tee, mutta nykyisin ymmärrän paremmin miksi joku valitsee niin. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että joissain perheissä työajat mahdollistavat myös ihan "oikean" opiskelun yliopistossa työnteon ohella, ja joissain kaupungeissa au pairit tuppaavat yleensä saamaan oman kämpän jostain perheen kodin lähimaastosta koska perheen kotona ei yksinkertaisesti ole tilaa).

Itseäni Ranska miellyttää kielenä, ilmastona, niin ruoka- kuin käyttäytymiskulttuurina, geeneinä ja yleisenä ilmapiirinä. Aiemmin olen nössöillyt ja ollut vain suomalaisissa perheissä puhumassa suomea, nyt repäisin ja kaiken pitäisi hoitua englanniksi & ranskaksi (kuten pariisinperheessäkin). Tällä kertaa tavoitteena on mitä ehdottomimmin vähän edistyä ranskan kanssa.

Terqqja kotiin ja mahdollisille muille lukijoille.