Mulla on kyllä paras nelivuotias. Tyyppi halusi jäädä kotiin katsomaan filmejä sen sijasta että olisi lähtenyt viettämään laatuaikaa vanhempiensa kanssa, niin jäin sitten ammaamaan. Itse otin esille vatsatanssiasukankaan, joka oli siis yhä yksi pala, koska olohuoneessa on runsaasti tilaa ja kaavat olivat jo olemassa ja asian kanssa alkaa ikäänkuin olla hyvä kiire.

No, tyyppihän innostui paljettinauhoista ja mittanauhasta, ja rajasi niillä ruutuhyppelyareenan (toisen hyppimistä piti aina korostaa soittamalla ksylofonia tussilla hyppelyn tahdissa, sen avulla homma säilyy mielenkiintoisena molemmille ja tämä oli A.:n idea)

Mutta lopulta mulla olikin elävä nuppineulatyyny joka ojensi neuloja.....

...ja joka teki kaavamerkintöjä kaavoihinsa vähintään yhtä reippaasti kuin minäkin. 

A. valmisti vanhemmillensa itsepiirtämistään ja -leikkaamistaan sydämistä ja teipistä ja jämätilkuista yllätykset, jotka piilotti näiden tyynyjen alle. Tää on taas vähän näitä että millä kaikilla mittareilla on väärin vai onko millään jos vanhempien sängyssä on au pairin napatanssipuvun palasia... mutta A. meni itsekin illalla nukkumaan paljetein höystetty samettitilkku uniriepuna poskeaan vasten. (ja olisi suostunut lähtemään puistoon potkulautailemaan vain sillä ehdolla että otetaan mukaan jokin tyhjä astia/pullo johon voi valmistaa hajuvettä kasveista ja kukista).

Käytiinkin eilen puistossa koulun jälkeen, yleensä A. on aika varautunut ja viihtyy omissa oloissaan, mutta eilen jonkun vanhan miehen koira toi jatkuvasti heittoleluaan jalkoihimme, niin eihän sitä auttanut sitten kuin viskellä! 

Tyyppi kysyi koiran omistajalta myös minkä ikäinen koira on, ja selvisi että koira olikin 5-vuotias koiraneiti! Mutta mukava kohtaaminen kaikin puolin, koska puisto on aina täynnänsä koiria joita A. on vähän pelännyt, ehkäpä hän nyt hieman chillaa koirien suhteen.

Puistossa oli kuin olikin yhä kypsiä vadelmia, ehkä muut tietävät jotain mitä minä en tiedä tai sitten eivät vain ole vaivautuneet rämpimään heinikon ja vehnien lävitse alle kymmentä metriä. Selvisi myös että host-vanhemmilla ei ollut mitään käsitystä puiston (matkaa 200m) olemassaolosta, vaikka he ovat asuneet tässä viisi vuotta..... millainen ihminen ei kohnaa kotikulmiaan, kysynpä vain.