Kävin muutama viikko sitten neljän päivän roadtripillä parin muun au pairin kanssa. Ca tombait bien koska perheen vanhemmatkin olivat, ranskalaisten lomakäytäntöjen mukaisesti, ottaneet lomaksi torstaipyhän jälkeisen perjantain lähteäkseen kavereidensa luokse Bourgogneen lasten kanssa. Lähtöpäätös tapahtui parin päivän varoitusajalla, tunsin toki toisen au pairin ennalta ja toisenkin olin ennenkin nähnyt. He olivat hoitaneet kaiken hotellivarauksista lähtien, itse tarvitsi vain varata mukaan rahaa sekä pakata matkalaukku.
Jo lähtö oli katastrofi; lähiöissä asuvaa au pairia ei meinannut millään löytyä, mikä on normaalia jos asuu jossain tyystin perseessä ja haluaa kyydin kotioveltaan lähtien, mutta hän oli tästä jotenkin suunnattoman suivaantunut, kuskiaupairin host-isä oli unohtanut tennismailansa autoon, joten ajoimme 20km takaisin palauttamaan mailan, itse olin unohtanut pankkikorttini kotiin (olin tosin lopulta pakannutkin sen matkalaukkuun?! mutta pelasin tässä vaiheessa kahdella kortilla koska uusiutumisvaihe) ja muutenkin olin kutakuinkin valmis jäämään kotiin ennen kuin matka oli alkanutkaan. Automatka kesti noin neljä tuntia, tiemaksu oli 17 euron luokkaa.
Biarritz oli kuitenkin kaunis, ja siellä oli meri <3_____<3
Naurettavan söpö talo
Ylväämpää menoa
Meri <3___<3
Pukukoppeja ei jostain syystä ollut missään.. Paloin silti kätevästi naamasta ja käsivarsista jo ekana iltapäivänä vaikka oli käytännössä pilvistä, ja housuihin kuivettui suolaraja.
Portaat "kalastajakylään" josta onkin jo itseasiassa kuva yllä
Kuvassa kalastaja karvahatussa, samanaikaisesti joku pulikoitsee meressä uikkarisillaan. Takana vasemmalla Maria-patsas
Tämän kuvan värit ovat muokkaamattomat. Graffititaiteilija maalaa muovikalvoon.
Tokana päivänä oli jo vähän nätimpää! Menimme ekana päivänä varattuun surffauskouluun, puolitoista tuntia puolen päivän maissa. Itse olin tuonut aamupalan kotoa mukaan, toiset lähtivät ostamaan lähikaupasta ennen lähtöä..... Muutenkin kummastutti ruokailupolitiikka, itse olisin mainiosti selvinnyt kerran-pari päivässä purkkipasta-aterialla enkä käynyt aina ravintolassa syömässä, vaikka hyvää ruokaa sikäli rakastankin ja arvostankin ja matkalla on tietysti mukavaa syödä hyvin, mutta joku raja nyt herran jumala sentään, etenkään jos ei ole kyse edes mistään erikoisen erikoisesta paikallisesta herkusta vaan jostain varsin perussetistä ja nälän poistamisesta.
Biarritzissa kulki myös ilmaisia joukkoliikenteen ratkaisuja, kolme eri linjaa joka kattoi mukavasti keskikaupungin noin 20 minuutin välein, ja sitten maksullisia busseja joilla olisi päässyt lähemmäksi, mutta ei kävelykään toki pahaa tehnyt.
Tunnin jälkeen taivas ei ollut enää niin sininen! Itse pääsin aika hyvin jyvälle surffauksen perusteista puolentoista tunnin aikana, useampia kertoja jaloillenikin laudalle, mutta aaltojen nappaamisessa olin kyllä varsin kehno. Opettajamme puhui englantia ja oli kaikin puolin kelpo opettaja muutenkin, räätälöi jokaiselle oppitunnin tämän tarpeiden mukaan, ts. ei jauhanut samaa kaikille kolmelle vaan kävi lopputunnista kanadalaisen kanssa suuremmilla aalloilla vähän kauempana rannasta, ja selitti ruotsalaiselle aina vähän eri sanoin perusteita hamaan loppuun asti.
Itse olin positiivisen yllättynyt siitä miten nopeasti hommasta sai jonkinlaisen alustavan käsityksen, ja miten hauskaa surffaus olikaan!
Säästä surfaajia, syö haita. Haihampurilainen rannan läheisyydessä. Koostumus oli kuin rasvaisella valkoisella kalalla, ikäänkuin seidin ja lohen lehtolapsella, maku kanan ja katkarapujen välimuoto.
Haihampparipaikan keittiö oli ikäänkuin avoin, tai että sinne näki. Pidin kaakeleihinkirjoitetuista resepteistä noin niinkuin ideana!
Kävin myös hieman polskimassa +12 - +17 keleissä.
Muut pysyttelivät rannalla churroja syöden.
Biarritzissakin kasvoi jänniä puita
Viimeinen tietulli ennen Espanjaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti