Syötiin tänään kotona sairaan hyviä täytettyjä lättysiä eilenostetulla 6-paikkaisella minilättypaistimella suoraan syönnin lomassa pöydässä paistaen. Kätevää ettei yhden tarvitse olla hellan ääressä koko paistotapahtuman aikaa, toisaalta hyvä jos moista laitetta tulee käytettyä useammin kuin kaksi kertaa vuodessa... Täytteinä oli kolmea lajia kinkkua, herkkusieniviipaleita, maissia, paistettuja kesäkurpitsaviipaleita, tomaattisiivuja, juustoraastetta, avokadokuutioita ja juustoraastetta. Jälkiruuaksi olisi voinut syödä sokerilla %)

Oli tänään ebin-fiilis kun hyödynsin tuosta vain viime viikolla tunneilla opeteltua mise en reliefiä ruokapöytäkeskustelun lomassa, ei tarvinnut edes keskittyä kun se vain sujahti suustani! Lisäksi selvisi että Doctor Whon katsominen ei totisesti ole mennyt hukkaan, kun surimin valmistusaineista keskustellessa pääsin nokkelana tyttönä ja englannin taitajana toteamaan ikiaikaisen havaintoni siitä miten surimit ovat aikuisten kalapuikkoja.

Syötiin tänään sinappikuorrutteista kania, kani oli paketissa silmät, aivot ja hampaat tallella. Olen jotenkin aina lollaillut ihmisille jotka eivät voi syödä söpöjä eläimiä koska söpöys, tai etenkin niille jotka ostavat vain jauhelihaa koska eivät halua nähdä eläintä eläimen muodossa. Tänään joudun ottamaan kaikki puheeni takaisin, teki tiukkaa heilua veitsen kanssa, ihan totisesti heikotti ja piti välillä ottaa tukea pöydästä. 

Muistan vastaavaa tunnekuohua poreilleen sisikunnassa ruuanlaiton hetkellä viimeksi rapiat 10 vuotta sitten kun kypsässä 13 vuoden iässä piti valmistaa stroganofia köksän tunnilla. 

Lisäksi loppumetreillä syötin Buntylle sen puoliskon päästä minkä sain leikattua irti, toisen yhdisti niskaranka, kissa oli tyytyväinen, mutta kun en ollut enää varma ratiseeko kanin vai kissan hampulit, yritin anastaa pään takaisin, johon Bunty vastasi murisemalla ja KARJUMALLA :---D????? sekä poukkoilemalla ympäri alakertaa verisen pään kanssa, josta johtuen pyyhin ainakin viisi veristä kohtaa laattalattiasta paperilla jälkeenpäin. 

Vatsatanssitunti oli mainio, meitä oli yksi enemmän kuin viimeksi ja parin viikon päästä aloittaa ilmeisesti joku neljäs! Mukavaa kun asiat selostetaan perusteellisesti (koska alkeiskurssi), ja koska opettaja tuntee keski-idän tansseja laajemminkin niin kehittyy varmaan tietämys kulttuurinkin osalta vuoden aikana monipuolisesti.


Viime viikko koulussa oli mukava koska noin puolet oli lomilla, vähemmän hälyä joka puolella. Esimerkiksi aula muistuttaa broilerikasvattamoa normipäivinä. Onneksi joulun jälkeen pienempään kouluun!!  Mutta mukava viikko kaikin puolin. Ostin myös viimeinkin tiistain keikkalipun, jota olen hintojentippumista odotellessa lykännyt eteenpäin ja eteenpäin, mutta nyt kun mainokset ovat ilmestyneet kadunvarsiin(<3) niin sieluun hiipi pelko siitä että jollekin muullekin voi tulla mieleen lipunosto viime metreillä. 36.5 (32e+4e zepass-kuluja) euroa tuosta nyt maksoin, 3,5 euroa alle alkuperäisen hinnan eli ihan hyvin kai. Mutta sen jälkeen kun maksoi Marseillen lipusta vain 20 euroa on kaikki sen yli menevä tuntunut risotolta.

Pienimuotoinen kuvapostaus

Alla on toinenkin teksti, mutta väliin kuvia joita ei ole tullut koskaan julkaistua. 

Bussin päätepysäkiltä.

Merkilliset kasvitaudit ja kuivuus ovat alkaneet vaikuttaa myös Gorge de loupin puihin

Lehtikäytävä lähellä roomalaisia teattereita

Sienestysmaastoa

Kohtalaisen värikäs puu, kasvitaudin vallassa sekin.

Kotikylä

Sienireissun ainoa sieni, joka sekin näytti pirun myrkylliseltä. Nimi on coulemelle. Ukonsienien sukua, helposti sekoitettavissa myös ruskokärpässieneen.

Minisuklaalevyjä, ts. yksittäisiä suklaarivejä yksittäispakattuina, käteviä esim. välipalalla leivän väliin! näin kertoo tarjoiluehdotus.

Kännykkälaatuinen kuva violeteista kukista puu alla.

Lyon on lähestulkoon kaksikielinen....... Näin Pathen elokuvateatterissa, jossa kävin katsomassa La vie d'Adelen, jota oli katsomassa myös mm. korkeintaan 12-vuotias lapsi vanhempineen. En tiedä kenellä heistä oli vaivaantunein olo, lapsi ainakin piti visusti hupun päässä ja ravasi usein vessassa.

Kauppa jossa myydään mausteita, teetä, kaikkea. 

18 vuotta Lyonissa asustaneen itäeurooppalaismiehen, jonka kanssa Radiant Bellevueta etsiskelin, lisäksi tapasin Elephantin keikan päätteeksi itsensä laulajakaksikon. Sain biisilistaan nimmarit, ja kiertuejulisteeseen myöskin. Francois ei osannut kirjoittaa nimeäni vaikka varmisti juuri ennen kirjoittamista miten nimi kirjoitetaan... ookoo. 

iHerbin mystinen boksi jossa tullimiesten rage-tarra

Pyöriä parkissa Bellecourilla

Valtavan pettymyksen aiheuttaneet tamponit joiden pintakuvio ei ollutkaan kukallista >:----||| Miksi asettimesta pitäisi erikseen sanoa paketissa mitään, etenkään jos se on normaalistileikattu. Kukkakuviolla yritetään selvästi johtaa kuluttajaa harhaan. 

Leikkasin karvat. Näytän selfieshootingin jokaisessa kuvassa suomensiskoltani, mikä kauhistuttaa, koska emme oikeasti näytä __yhtään___ samalta. Tässä en onneksi paljoa.

Torstailenkkipolkua

Samoiten

Mystillinen kuva jossa esiintyy kissa, olohuone, keittiö, portaat, televisio (jossa indochine-dokkari!!!) sekä ruokaa jonka sekä minä että kissa haluaisimme syödä.

Kävin tänään aamusti kirjastossa. Kirjasto on pieni ja on auki käytännössä vain lauantai-aamuisin kahden tunnin ajan, ja pari hassua tuntia viikolla alkuiltaisin. Sinne kuitenkin heräsin, lainasin afrikkalaisen kirjailijan kaunokirjallisen mutta kuitenkin semisti todellisuuspohjaisen lapsuusmuistelon, jossa on käytetty paljon afrikanranskalaisia termejä, jotka on sitten selostettu ranskaksi auki, ja hankalimmat ranskankielisetkin sanat on selitetty ranskaksi uudestaan. Parfait. 25 sivun aikana ohitse on mennyt 3 sanaa.

Lainasin myös jonkin roadtripin-omaisen kirjan jossa joku on murhattu ja sitä sitten koitetaan selvitellä että kuka on tehnyt ja mitä. Nancylainen kirjailija. Lainasin myös historiikin puuvillan historiasta (paljon kuvia) sekä tsernobyl-dvd:n..... Sain käyttööni perheen aiemman au pairin kirjastokortin, nykyinen henkilöllisyyteni on jännä yhdistelmä amerikkalaista etunimeä ja ranskalaista sukunimeä. Perheen äiti tosin kävi kirjastossa samaan aikaan kanssani joten kuvio selitettiin kirjastotädeille ja se oli niille ihan okei.

Lueskelin pihalla tunnin verran ylläni shortsit ja t-paita, olen kuullut huhua että Suomessa se ei ole lokakuun puuhia.

Ruokapöytäpuheina tänään mm. rakastamisen kolme muotoa elämän aikana (aimer d'être aimé, aimer aimer, aimer), Freudin tulkinnat unista, Ranskasta häädetty "kosovolais"pakolaisperhe joka paljastuikin puolittain italialaiseksi jne. Eilen pyöriteltiin kaikki sohvalla silmiä henkilölle joka on töissä kaupunkintalolla/maistraatissa ja on "omantunnonsyihin vedoten" kieltäytynyt vihkimästä homopareja, jota siis uutisiin oli haastateltu, sohvan kommenttiraita sisälsi myös "oo jo hiljaa"n.

Ilmeeni kun tajusin että ta gueulen voi lyhentää tg, luotijuna on TGV, suomalaisranskalaisesti ajatellen tämä on hilpeää. Toisaalta pitkälti samaa sarjaa kuin viidesti ääneenhajoamani ajatus autocollantseista.

Pariisinreissu peruuntui kun Lyonissa aiemmin syksyllä vierailleen suomalaisen au pairin lomaviikonloppu vaihtui <<////3 ja itse olen silloin perheeni kanssa Annecyssa. Jää synttärit viettämättä Pariisissa, toisaalta ei harmita koska vain muutama päivä syndejeni jälkeen indochine kotikulmilla, ja myöskin koska ei totisesti ole fyffeä.

Sanoin tästä perjantaina host-siskolle kun hän kysyi olenko menossa illalla Lyoniin, sanoin ettei ole enää rahaa, hän ihmetteli miksi äitinsä ei ole maksanut, ja itse sanoin että varmaan kun hän on maksanut kielikurssia jne. Onnistuin tässä ranskaksi koska host-siskoni poiccis oli kylässä niin olisi tuntunut typerältä puhua englantia. Silti niin kummallista kun veljeni näköinen poika hiippailee olohuoneessa.

Joktap tänään ts. lauantai-iltana perheen äiti tuli koputtamaan ovelle ja katottiin noita palkka-asioita paperilta, hän oli kirjannut mitä kaikkea on maksanut ja miten paljon palkkaa tulee maksamaan vuoden aikana, selvisi mm. että saan oikeasti palkan viikkojen mukaan, en kuukausien, joten palkkani nousi muutamalla kympillä per kuu!! voittoa, voittoa. Laskelmat oli silti samanmoisia sen suhteen että joulukuussa alkaa raha virrata normaalilla tavalla. Lisäksi sain "etukäteismaksua" 150 euroa, koska perheen äiti tiesi että olen menossa Pariisiin. Ja sanoi että voin pyytää uudestaankin rahaa ennakkoon jos tarvitsee! Lisäksi hän sanoi jonkin ranskankielisen sananlaskun siitä miten "hyvin olevat raha-asiat parantavat ystävyyttä" tms.

Huomenna olisi festival lumieren viimeinen päivä, melkein pitäisi mennä koska elokuvafestivaali elokuvien syntykodissa. Olisi rahaakin.

Yllätni host-perheeni torstai-iltana hölskyttelykurkuilla, espanjantomaateilla, salaatilla ja lämpimillä leivillä ts. tartineilla, jotka olivat menestys, vaikka olivatkin vähän turhan kauan kiertoilmauunissa. Hankala arvioida paistamisaikoja kun on tottunut tavalliseen D--::: Olivat jokseenkin rapsakoita mutta se ei haitannut ketään, kehuivat vaan hyvästä ideasta.

Sain tänään kokkauksistani parasta palautetta ikinä!!! Ihan Aidot Ranskalaiset kehuivat valmistamaani omenapiirakkaa sekä vierellekeittämääni vaniljakastiketta. Kumpaakaan reseptiä en ollut aiemmin kokeillut, oli LIEVÄSTI sellainen ca casse ou ca passe -fiilinki kun iltapäivän keittiössä hyörin. Molemmat olivat sentään saaneet hyvää palautetta muilta internetinkäyttäjiltä, joten luottamus oli korkealla vaikka korvasinkin leivinjauheen hiivalla. 

Jätin kamat semisti levälleen keittiöön kun piti viedä yksi lapsista lääkäriin ja oli muutakin koohotusta koko alkuilta täysi, niin jäi sitten iltaruuan jälkiruuaksi piirakka kastikkeineen vaikka olin välipalaksi kaavaillut. Kun nostin omenapiirakan pöytään niin koko perhe oli ihan mielissään, ja kotiinjäänyt (yli kymmenvuotias, toim.huom.) lapsi pyöri ihan väkkäränä keittiössä melkeen hullunkiilto silmissään että "missä on kastike/kerma >%---o luulen nähneeni sellaista, maistoin sitä hieman etukäteen iltapäivällä :333 ja se oli ylihyvää!/J'ai gouté un peu ce apres-midi et c'était trop bon!" Löytyi jääkaapista, ja kun kaikki lusikoivat herkkua napaansa niin sama tyyppi sanoo vielä että "iina sun pitäisi olla siinä Ranskan paras leipuri -ohjelmassa <3____<3!"


Leipomisen lisäksi olen tänään katsonut televisiosta Indochine-dokkaria(!!! tekee höpöä kun lempparibändi on noin julkisesti tunnustettu) ja ajanut pikkutietä yhdeksääkymppiä jalkahoitajalle. Ranskan nopeusrajoitukset on seinähulluja, mutta hengissä selvisimme. Lisäksi hain ranskankurssin tehtävänkirjan joka on onneksi käytössä seuraavallakin kurssilla, tilasin sen kirjakauppaan mutta meni yli viikko, jonka jälkeen sanoivat että kustantaja ei pysty toimittamaan... jaha. Tilasin amazonista ja kirja oli kahden päivän kuluttua 200 metrin päässä kotoa postikulutta toimituspisteessä.

Ulkona on sumua, näyttää niin siistiltä kun ei nyt vuorilla mutta korkeilla kukkuloilla liikkuu valkoisia ja harmaita sumu/usvapilviä. Bussin ikkunasta ja omasta ikkunasta ja kotitieltä olen hieman tsiigaillut.

Reipastelu on johtunut pääsääntöisesti siitä että tänään olisi pitänyt opiskella itsenäisesti subjunktiivi. Jää iltapuhteeksi.

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/22113/Kaikkien%20kehuma%20omenapiirakka/
Vaniljakastike oli pirkan ohje mutta sovelsin luovasti, kylmään kattilaan kylmää maitoa muutama desi, pari truuttausta paksua kermaa, yksi kokonainen kananmuna, ja 1-2 rkl maizenaa. Sekoittelua kupliin asti ja minuutti sen jälkeenkin, pois hellalta, sokerit ja vaniljat sekaan ja sekoittelua kattila kylmässä vedessä ettei pala hauskasti pohjaan ihan vain kattilan lämmön tähden. Maistui.

IHANAA KUN ON RAHAA ALLE 20 EUROA
tulee sellainen auvoisa ja maailmaasyleilevä olo ja ymmärtää miten pienilläkin asioilla on arvonsa kuin pocahontas konsanaan
tai sitten ei
Alliance Francaisekin huvittaa, lisäennakkoilmoittauduin ensi kuun kurssille viimeisenä kurssillemahtujana koska loput paikat on myyty taas randomeille (ja osalle meidän kurssilaisista). Tämä lisäsumma jolla homma tapahtui oli 5 (viisi) euroa. Ei vittu mitä pelleilyä, tällä kertaa ei sentään tarvinnut nähdä sitä persenaamaidioottivajakkia jonka kanssa viimeksi asioin. Kurssimme opettajallakaan ei ole mitään käsitystä mitä ja ketä tai ylipäätään opettaako ensi kuussa. Hienoa että ihmiset jotka tuolla palkkaansa saavat paneutuvat asiaansa AF:n kunniakkaan kaiun suomalla ammattiylpeydellä.


Lisäksi semisti jeesustaa kun perhe (ymmärrettävästi) panttaa yhtäkyytiä noita ikäänkuin lainaamiaan rahoja, kun maksoivat ennakkoon noita kielikursseja yms pyms kesäkuun lopulle asti aupair-papereita varten, laskeskelin että joulukuussa vasta alan saada rahaa............En tajua millä ne kuvittelee että maksan kielikurssiakaan, jos pointti ennakkoilmoitusrahojen maksamisessakin oli se että jos mulla ei esim. ole sellaisia rahoja heti kouluille maksaa, niin mistähän tässä olisi tarkoitus sitten maksaa samanmoinen summa näiden kolmen kuukauden aikana koululle..... Tilillä tällä hetkellä vissiin kymppi, käteistä 13 euroa. Tietysti jos juksuttaisin että ei ole rahaa kurssiin, mikä toisaalta on karu totuusasia vaikka en sitä itse maksakaan, voisi saada rahojaan fiksummin.

Toisaalta sitten olisi hankala lähteä loppukuusta Pariisiin ja kuukauden päästä Nizza-Marseille -kierrokselle puhtaalla omallatunnolla, mutta toisaalta silloin voin väittää lainanneeni rahaa jostain :----------))))) eh. Toisekseen keväällä tuskin edes tapahtuu mitään kummoista. Toki matkailu on aina kivaa jne, mutta enpä Toulousestakaan juuri matkaillut muuta kuin Indochinen takia, ja kiertue on nytten. Eritoten Marseille kinostaa kaupunkina, mutta tuntuisi haaskaukselta lähteä sinne turhanpäiten D:  

Maanantai

Menin tänään ekaa kertaa autolla arkipäivänä Craponne Martin -pysäkin tienoille asti. En tosin tiennyt että sieltä voisi arkenakin saada paikan koko päivän paikoilta noinkin, noh, kivuttomasti, olin valmistautunut ajamaan La Patelierelle asti markettien parkkiin. Säästää aikaa miljoonasti kun bussimatka kestää 7 minuutin ajamisen jälkeen 40 minuutin siajsta reilun vartin, ja kun iltapäivällä menee busseja noin 12 minuutin välein 40 minuutin sijasta. Lisäksi bussissa ei voi laulaa zen cafea ääneen, en ole ikusuuksiin kuunnellut mitään suomeksi mutta tänään oli hyvä sauma.

Se vaan että tiensivuparkkipaikkaa etsiessäni käännyin liikennevaloista yksisuuntaiselle väärään suuntaan, luisutin/peruutin melkein jalkakäytävllä kulkevan 6-vuotiaan ja tämän saattajan päälle, ja kaksi minuuttia tämän jälkeen taskuparkkeeratessani kolhin sekä omaa että toisen autoa. MAHTAVA ALKU VIIKOLLE!!

Onneksi kolhitun auton puskuri oli jo valmiiksi tyystin ruvella ja edellinen au pair oli kolhinut tyystin samaa kohtaa autosta eli mitään todisteita ei jäänyt. Sen jälkeen juoksin bussiin like a boss enkä vastaanottanut yhtäkään kummallista katsetta keneltäkään.

Havainnollistava piirroskuvio matkani vaiheista.  TCL merkkaa bussipysäkkiä, täplät autoja, pinkki on ajolinjani.



Kävin tänään taas Artesyalla, taaskin oli ovi lukossa mutta joku nuori mies siellä remontoi tms. ja tuli avaaman ovea. Selvisi että maanantain kurssia ei ole järjestynyt koska ei tarpeeksi ilmoittautuneita ja kysyi olinko sopinut tapaamista vai olinko vain katsonut aikatauluja netistä %). Soitti sitten puhelimellaan sille joka kurssia pitäisi jos pitäisi, selitti tilannetta, ja sitten antoi puhelimen minulle ja kuuntelin typeränä kun selostettiin ranskaksi epäselvästi artikuloiden D--:: pyysin että jos hitaammasti sama asia, vaihdoimme englantiin, kerroin puhelinnumeroni, lähetin sähköpostiosoitteeni samaisesta kännykästä ja noin 10 minuutin päästä nainen soitti että oli soittanut muille ennakkoilmoittautuneille ja kysellyt onko yhä kinostusta ja ensi viikolla ainakin olisi sitten kurssi. Jeee!

Havaitsen että kirjoitusintoni on saattanut lopahtaa näinkin pitkällisen uran jälkeen. Tässä on kahden viikon sisään käyty I-H-A-N-A-N Éléphantin keikalla, sieniretkeilty kotikylässä, käyty elokuvassa, raivostuttu tyystin persemäiselle Lyonin Alliance Francaiselle jota en voi suositella kenellekään, sitä vastoin suosittelen pysymään kaukana kys. laitoksesta ellei tarkoituksena ole vain ostaa laillisen aupaireilun mahdollistavaa "kurssilleosallistumis"todistusta, ja nähty Stephane Sirkisin 40 vuotta nuorempi kaksoisolento jota mielestäni oli aiheellista ihan sillä perusteella tuijottaa herkeämättä reilu 20 minuuttia bussissa "huomaamattomasti",  suunniteltu Pariisinretkeä, podettu Toulousenikävää, koettu lopullinen jumiintuminen huonon patjan johdosta jonka tähden nostin viltin vaatekaapin ylähyllyltä lattialle ja nukun nyt kaksinkertaisella filtillä huoneeni lattialla enkä ole koskaan noussut aamuisin vetreämpänä kuin nyt.

Näin tänään (toisessa) bussissa Super Marion näköisen (ja mittaisen) miehen, joka piippasi bussikorttinsa povitaskussa olevalla bussikortilla, ts. löi rintansa aparaattia vasten, oli liikkis näky sekin :---D<3

Huhuhu, olipa eeppiset kotibaardit perjantai-iltana. Kielikurssityypin hostit oli matkoilla viikonlopun niin tyttö sai järjestää juhlat keski-ikäisen homopariskunnan mielttömän huonolla maulla sisustetussa, käytännössä pelkistä parvekkeista ja pronssipatsaista ja antiikkikalusteista muodostuvasta kämpästä. Keltaisella kuitukankaalla ja ruskealla käärmeennahalla ja timanttitarroilla tapetoidusta vessasta en edes aloita......

Meinasin että oon menossa vaan pariksi tuntia, niin oli eväinä lähinnä limsaa koska auto. Oikeastihan eväitä ei ollut lainkaan, mutta poikkesin matkalla kaupassa, ja satuin törmäämään metrossa, joita siis menee noin kolmen minuutin välein, sattumalta yhteen toiseen kielikurssityyppiin, joka on puolessavälissä maailmanympärimatkaansa, mutta nytten onneksi matkalla samoihin juhliin, ja löydettiin sen kanssa sitten perille illanviettopaikalle.

 Lopulta jäinkin sitten juomaan muiden viinoja ja maailman parhaimpia drinkkisekoituksia (mm. pimm'siä, kaksi viipaletta kurkkua + yksi siivu appelsiinia + loraus inkiväärilantrinkivettä + tonic wateria <3______<3) aamuneljään, jolloin väki alkoi väsyä ja vetäytyi yöpuulle kuka minnekin, itsehän nukuin äärimmäisen mukavasti olohuoneen matolla.... Aamulla ihmiset söivät enemmän tai vähemmän hyvinvoivina muroja ja paahtoleipiä. Itse havahduin kotimatkalla siihen, että olin pitänyt kenkiä jalassa yhtäjaksoisesti noin 16 tuntia putkeen.

Näkymä parvekkeelta..


Mut hauskoja jotenkin bileet joissa on väkeä Australiasta Kanadaan, Venäjältä, Italiasta, Espanjasta, Sveitsistä... Jos ei muuten niin aksenttien kannalta, ja sujuvasti vaihtuvien kielien myös. Joku kyllä heitti jossain vaiheessa yötä osan kalusteista kuudennen kerroksen parvekkeelta alas, ja puuta kun olivat niin olivat sananmukaisesti menneet tuhannen pillun päreiksi. Jännä jotenkin jäädä seuraamaan mitä ton tytön host-vanhemmat on asiasta mieltä... kun ei kuitenkaan näyttänyt ihan ikea-kamalta, vaihtoehdot on että penkkejä ei joko enää edes saa mistään, tai sitten ne maksaa jonkun miljoonan per tuoli. Tähän mennessä vanhemmat eivät ole edes huomanneet asiaa(!?!?!!), tuoleja oli kuitenkin noin yhdeksän kappaletta joista yksi nyt siis uupuu. Omien ja lähipiirini havaintojen mukaan sisustushomoja on kahta hyvin erityyppistä alaryhmää; osalla on yleismaailmallisesti katalogikodin kaipuu ja rakkaus designiä kohtaan, osalla taas kämppä täyteen kaikkea vanhahtavaa, mitä mummompi ja huonomakuisempi sen parempi. Pohtia sopii kummat ovat kärkkäämpiä huomaamaan "pieniä" muutoksia sisustuksessaan. 

Yksi pronssipatsaista


Mut oli kyllä jotenkin vallan mukava palata edes jonkinlaisella maulla sisustettuun kotitaloon täyteenympätyn kaupunkiasunnon jälkeen .----DD



Sunnuntaina host-isän isä, tämän veli sekä veljen vaimo kävivät syömässä päivällistä, myöhemmin iltapäivällä kiersimme autolla varsin kattavan kierroksen paikallisten taiteilijoiden ateljeita, jonne en tietenkään ottanut kameraa mukaan............ Savenvalajia lähinnä, mutta upeita töitä. 

Illalla kävin vielä lenkillä perheen isän kanssa valtavassa puistossa lähikunnassa, lenkkipolku kulki osittain metsän, osittain hulppeiden hevostallienpihojen ja "linnan"pihojen ja puutarhojen kautta. Näin lenkkipolulla musta-keltaisen salamanterin!!!