Kävin viime viikon keskiviikkona elokuvissa katsomassa puolalaisen taidefilmin.... Jotenkin niin stereotyyppisen erikoisuudenhakuista että nauratti. Sanatorium pod Klepsydra oli Cinemathequen surrealismikevään päättävä teos ja satuin törmäämään siihen cinemateekin lehtisessä tiistaipäivänä. Se oli itselleni sopivaan aikaan yhdeksältä keskiviikkoiltana, ja keskiviikkoisin olen muutenkin antanut itselleni oikein luvan ja käskyn käydä salissa nauttimassa filmeistä.

En jostain syystä saa lisättyä blogiin kohtausta joka selkeiten kuvaa elokuvn henkeä, mutta se on ehdottomasti TÄMÄ

 Jokatapauksessa elokuva oli huikea niin äänimaailmaltaan kuin kuvamaailmaltaan, ja elokuvan loputtua kaikki vain katsoivat toisiaan että mitäs tämä nyt oli että ymmärsikö kukaan mitään. Elokuva eteni unenomaisesti vailla selkeää juonta, ja vaatisi useamman katselukerran että kaikki varovaiset viittaukset holokaustiin ja muihin ikäviin kohtaloihin aukeaisivat.

Ensimmäiset 9 minuuttia

Elokuva kesti noin kaksi tuntia ja sen jälkeenkin olo oli tyystin unenomainen, niinkuin joku oli imdb:hen kirjoittanutkin niin ei ole ihan varma että onko juuri nukkunut 2 tuntia vai onko katsonut filmin. Se oli kertakaikkisesti yhtä hyvä kuin parhaat unet, polveileva ja hieman seinähullu. Lavastus ja/tai kuvauspaikat olivat uskomattomia, puvustus ja maskeeraus taitavaa, kohtauksesta toiseen siirtyminen luontevaa. Luojan lykky että se restauroitiin pari vuotta sitten (ja lähti sitä myöden uudestaan kiertoon), olisi muuten jäänyt tämäkin 70-luvun helmi näkemättä.Oli koko kotiinpaluun ajankin todella unenomainen fiilis.

Heti seuraavana päivänä oli Tristesse contemporain torstai-iltana Connexion Caféssa. Piti mennä kaverin kanssa, kunnes host-vanhemmat ilmoittivat että he lähtevätkin ulos torstaina enkä asettunut poikkiteloin koska ei nyt silleen niiiiin kiinnostanut bändi ja olin juuri ollut tiistain ja keskiviikon liesussa, kunnes lopulta torstai-iltana kahdeksan maissa selvisi etteivät lähdekään................ onneksi Connexioniin on noin 9 minuutin matka bussilla ja keikat alkavat aina vasta joskus 9-10 tienoilla, etenkin jos paikalla on lämppäri niin ennen kymmentä on turha odottaa mitään tapahtuvaksi. Elviira ei kyllä lähtenyt vartin varoitusajalla mukaan koska asuu jossain perseessä ja luuli pedanttina pohjoismaalaisena että konsertti alkaisi ennakkotiedoissa mainittuna kellonlyömänä klo 20h00.

Bändi ei ollut livenä päräyttävä vaikkakin toki parempi kuin levyllä, muistutti hieman kahdeksan vuotta sitten kuuntelemaani Télépopmusikia, mutta yleisö oli iloisesti mukana punkkareineen(!?!) päivineen ja pogoilin itsekin kuin mielipuoli koska se oli ajan ja paikan henki. Katosi kyllä kaikki maailman niskajumit kun yleisö pisti hipsupogoillen.

Viikko sitten otettiin myös käyttöön (minun) vesivärit, kun violetti liima kuivuu värittömäksi ja koko paperin värittäminen näytti A.:ta kovin kiinnostavan. Tusseilla siihen luonnollisesti kuluu tovi jos toinenkin... Vesivärit on myös sikäli kivuttomia puhdistaa vaatteista ja iholta ja pöydästä, ja muutenkin näppärämmin poissiivottavissa ja esilleotettavissa kuin tuubivärit joita ranskalaiset noin muuten Taiteilia Kansana harrastavat, meiltäkin sellaiset jostain löytyy mutta ei kyllä koskaan silloin kun A. piirtää, toisin kuin vesivärit joita se nykyisin kysyy melkein joka päivä. 

Kuvasta on myös pääteltävissä että Buzz Lightyearista on siirrytty Bluen kautta lohikäärmeeseen joka ei osaa lentää. Selkeästi joku käsittelemätön lapsuuden trauma kun mitään muita kuin lentotaidottomia sankareita ei ruudulta katsota. Planesin Dustykin lentää matalalla ja hitaasti.

A.:n värinsekoituskokeiluja sekä saman taiteilikan omasta mielestäni älyttömän siisti lohikäärmemaalaus.

17. päivä kävin äänestämässä ennakkoon. Vähän etukäteen tuskailin että koituuko lippulaputtomuus kohtaloksi kun elin perjantai-iltaan asti käsityksessä että en mitään äänestäkään, mutta FB:n Ranskan suomalaiset -yhteisöstä selvisi että Ranskan kuudesta ennakkoäänestyspaikasta yksi sattui olemaan Toulousessa, ja äänestysaikaa perjantaina klo 14-19 tms ja lauantaina 10-15. Vaalikoneesta ehdokas ulos, se jonka kanssa olin eniten samaa mieltä oli videon perusteella tyystin pihalla oleva liimanhaistelija, heräsi jo epäilys että tarkoittaako tämä sitä että niin olen itsekin, joten päädyin äänestämään jotain eteläsuomalaista rehtoria. Käyhän tämä näinkin. Sitten vain passin kanssa kohti Palais Consulairea puolen päivän tienoilla.

Suomea ja ruotsia kyltissä <3____:;; Oveltakin kuului päivää. Oli hullua miten puku päällä oleva vaalivirkailija puhui suomea (oli tosin Pariisista), ja heti sinuttelun lisäksi "sätteli". Hirveä kulttuurishokki kaiken teitittelyn jälkeen, ja muutenkin oli todella todella oudon tuntuista kommunikoida suomeksi Oikeassa Maailmassa kaikkien tiilirakennusten keskellä kaukana Suomesta.  

Koska lappuja ei ollut mukana, piti lomakkeeseen täyttää itse käsin tietonsa, listasta etsiä kirjoillaolokaupungin vaaliosoite ja kirjoittaa se omasta mielestäni hyvinkin pieneen tilaan. Myös oma "uusi" osoite piti kirjoittaa kys. asiakirjaan + allekirjoitus. Erillisellä pöydässä oli vielä lista ehdokkaista jos olisi halunnut vielä tarkistaa numeron tai muuten vain valita ehdokkanaan vasta äänestyspaikalla... Äänestyskoppiin, ääni ruskeaan kuoreen, kuoreen leima (jota ei neuvottu heiluttelemaan vimmaisesti kuivumisen varmistamiseksi ja tuhoutumisen estämiseksi kuten Luxemburgissa aikanaan), kuori taitetun lomakkeen sisään ja koko komeus sitten toiseen kirjekuoreen jonka aukosta sitten vilkkui Nivalan kaupungintalon osoite. Uurna oli ranskalainen, ja siitä ei kahteen kertaan kuoritettu ääni mennyt lävitse, joten uurna aina avattiin kun uusi ääni tiputettiin sekaan :'---)). Pariisin suurlähetystön twiitin mukaan Toulousessa oli käynyt äänestämässä kaikkiaan 16 äänestäjää....melkoinen yleisöryntäys.

 Legendaarinen demitrolli "äitini äänesti kahdesti" oli vähällä saada jatkoa kun pohdin siskoni kanssa josko äänestäjäksi ilmoittautumalla olisi päässyt äänestämään kahden maan ehdokkaita, eli siis kahdesti, 

mutta niinikään demistä selvisi että vain yhden maan edustajia voi lopulta äänestää, mutta sen saa itse valita äänestääkö synnyinmaansa vai oleskelumaansa ehdokasta. Tuplapettymys.

Äänestämisen jälkeen pyörin kaupungilla nauttimassa toinen toistaan typerimmistä mielenosoituksista sekä toinen toistaan paremmista katusoittajista.

Koska itäeuroopan eittämättä suurimmat tämän päivän ongelmat liittyvät siihen että koiria ei kohdella ihmisarvoisesti.

Koska kytät on sikoja ja anarkian turvin kaupunki pysyisi varmasti turvallisena

Vakuuttava yhden miehen bändi. Aina jotenkin todella vaikuttavaa nähdä livenä tyyppejä jotka soittaa kaikkea yhtä aikaa :---D vaikkeivat edes olisi maailmanhistorian parhaimpia minkään soittamisessa. Meininki oli hyvä ja yleisöä olikin puolikaareen asettuneena parhaimmillaan joku 50 henkeä.

                                   

Siinä kun olin aikani kuunnellut näin että joku kolmen hipin porukka katseli minua hymyillen ja supatellen ja aattelin että jaha, ja hymyilin takaisin että moi vain, ja kohta yksi heistä tulikin kysymään into piukassa englanniksi että olenko puolalainen näyttelijä.    ............. mitä :----D  Näytin kuulemma samalta. Nimestä ei ole enää mitään käsitystä, mutta se kuulosti siltä että siinä oli paljon s:ää, z:aa, c:tä ja h:ta eikä paljoa muuta, niinkuin puolassa nyt aina. 

Itäeurooppageenit master race. Itselleni vain heräsi kysymys että onko puolassa pornonäyttelijöiden lisäksi ketään kenenkään tuntemia näyttelijöitä, mutta ilmeisesti tai toivottavasti sitten.. En tiedustellut.

Havaintojani on myös, että elämässä on helpompaa nauttia arjen pienistä ympärillä olevista asioista jos ne arjen pienet asiat on siistejä ja niitä ylipäätään on arjen kulkureiteillä. Tässä metroltapaluumaisemaa toukokuun puoleltaväliltä:

Sunnuntaina oli vielä forom des langues du monde, sinne sentään lähti Elviirakin. Kadulla oli taas katusoittajia, tällä kertaa keskiaikahengessä, soitin oli sellainen kummallinen kattila josta lähtee todella hippisoittimen kuuloinen kummallinen ääni. Vallan toista kuin puulusikoilla kasarin hakkaaminen. Selvisi että suomalaisilla on joskus 10 vuotta sitten ollut toulousen alueella aktiivista suomalaistoimintaa, mutta nykyisin ei enää juuri mitään. Suomalaisia opiskelijoita kuulemma on kuitenkin noin 50kpl joka vuosi, että periaatteessa pitäis olla mahdollista yhyttää suomalaisia jos tulee uudestaan fiilis puhua suomea jonkun kanssa kasvokkain. Johan siinä noin 9 kuukauden tauko ehtikin olla!

Keskiaikahipit. 

Sunnuntaina oli myös tautisen kuuma, joka ei ehkä vaatetuksesta välity.... Varmaan noin 27'C. Se nyt tosin on vielä pitkien housujen keli. Paitani sentään oli sifonkia lämmönsäätelyä tukeakseni, koska kesä tarkoittaa sitä että naiset saavat pukeutua jos jonkinlaiseen paljastavaan riepuun kunhan alusvaatteet on suht koht kunnossa, ja sitten mulkoilla vihaisesti jos kukaan sattuu vilkaisemaankaan paidan alta loistavaa lukkiutumatonta jarrujärjestelmää eli abseja. Onneksi en ole mies, hihattomassa näyttäisi aina alipukeutuneelta ja sifonkipaitakin vaatisi tietynlaista rohkeutta. Jäljelle jäisi hipsujen kainaloaukot-napaan-asti -topit, mutta nekin alkaisi viimeistään siinä 35v. tienoilla käydä kyseenalaisiksi. 

Host-perheeni äiti harrastaa myöskin sifonkipaitoja, ehkä tosin asteen verran hienostuneemmalla tavalla koska etuosat ovat yleensä läpinäkymätöntä kangasta, mutta kyljet ja selkä näkyvät iloisesti. Yksi päivä lasten syödessä jo paikoillaan pöydän ääressä jotain shaibelia, pastakattilan ollessa vielä tulella ja äidin tiskatessa tms. meinasi kattila kiehua ylitse, joten ohikävellessäni käänsin levyä pienemmälle, ja äiti vain tuumasi kiitellen että "sinulla on kyllä silmät selässäkin!!",  juu, niin on.... :----DD tilannetta ei laisinkaan auttanut että hän alkoi itse semivaivaantuneena selittämällä sanontaa. Voivoi, kommunikointisuhteemme on tuomittu nolostuttaviin tilanteisiin puolin ja toisin. 

Tällä viikolla olen vahtinut kotona kipeätä Jullea useampana päivänä 10h+. Ärsyttää vauvat ja ärsyttää kipeät joten kipeitä vauvoja kyllä enemmin puukottaisi kuin suukottaisi. Onneksi Julle nukkui melkein koko ajan ja muutenkin viihtyi pinnasängyssään kun itse pysyi aika lailla näköetäisyydellä sohvallalueskellen silloin kun silmät eivät olleet kiinni. Toipilaspäivänä sain jo hoidettua omia postitusasioitani siskoni ylioppilaslahjaan liittyen kun istutin Jullen rattaisiin ja käveltiin vartin päähän postiin. Teki itsellekin hyvää. Ja palattiin sateen uhan alla takaisin bussilla, jotka kiinnostaa Jullea autojen ja moottoripyörien ja koirien tavoin loputtoman paljon, tsiigailee niitä aina ikkunoista ja aitojenväleistä. Selvisi illalla että oli vauvan eka bussimatka!  

Illoiksi osui vielä lastenvahdintavuorot koska vanhemmilla oli kokouksia ja aiemminsovittuja tapaamisia, mutta lapset onneksi nukkuivat ja itselläni oli kuitenkin parin tunnin paussi työpäivän ja lastenvahtivuoron välillä aikaa käydä ekana päivänä pikaisella lenkillä ja tokana päivänä kirjastossa hakemassa kirjoja ja filmejä. Perheen äiti oli hänkin tehnyt minulle valikoiman heidän elokuvistansa kun on havainnut etten mielellään heidän kerrokseensa mene niitä hakemaan, ja toikin alas/esittelikin minulle sitten melkein puolimetrisen pinon filmejä :3    Ja sen kielikurssitunnin jonne ei lastenvahtimiselta päässyt, korvaavat, mikä on vähintäänkin kohtuullista. 

Huh, kevätloma on ohitse, en olisi päivääkään kauempaa jaksanut porvarisukulaisia :'---). Rautaisannos heitä tulikin koettua; Pariisinmummon lisäksi täällä kävi kamalia serkkuja joiden uudelleennäkemättömyyttä en pistäisi pahakseni ja jotka mukavasti muistuttivat siitä miten mukavia omat hoitolapseni ovat, sekä toisen puolen isoäiti sekä isoisä. EI HETKEN RAUHAAA, sano.


Katsottiin mm. Casse-tête chinois pariisinmummon kanssa, joka on Auberge espagnolin toinen jatko-osa, jossa päähenkilö on eronnut vaimostaan joka muuttaa lastensa kanssa New Yorkiin, jonne päähenkilökin sitten päätyy, päätyy myöskin spermanluovuttajaksi tuttavalesbopariskunnalle, ja oleskeluoikeutensa säilyttääkseen menee naimisiin kiinalaisen kanssa, ja jonka uudelle kämpälle tulee kylään myös nuoruudenrakkaus. Jälkeenpäin muistellen vitsikkäintä oli että kukaan ei uskaltanut nauraa eikä edes hymähtää kohtauksille joissa lesbopariskunnan äiti petti vaimoaan lastenvahdin kanssa :-------------------D vaikka niissäkin nyt omanlaistansa huumoria oli. Kaikelle muulle sitten kyllä hörötettiinkin.

Jonain toisena iltana istuin sohvalle katsomaan pätkän filmiä jossa oli nuori ranskalaispariskunta joille oli tulossa vauva, ja tottakai synnytyskin oli sitten kuvattu taiteellisesti. Sohvakeskusteluna oli mm. se miten äidin ja isoäidin synnytykset olivat sujuneet oksentamisen merkeissä ja mm. lasten päänkokoja muisteltiin. LIIKAA_____INFORMAATIOTA______KIITOS_____VAIN.


Onneksi ruokapöydässä oli aina viiniä tai shamppanjaa tai mojitoita kukkapenkin mintuista, ja jälkiruuatkin oli ihania kun oli kerran vieraita, vadelmakakkua leipomosta ja ihania kotonatehtyjä suklaamousseja jne.



Lomalla oli myös toiset vatsatanssiharkat, jossa oli enemmän väkeä, mutta opettaja ei ollut vieläkään paikalla vaikka kaikki niin luulivatkin.. Sekös osaa kismitti, etenkin kun senjälkeisellä viikolla eli tänään olisi ollut ensimmäinen "harjoitusspektaakkeli". Olikin lähinnä sitten lähentävä jupinakerta, vaikka vähän tanssittiinkin.

Otin käyttöön VALKOISEN hammastahnan ekaa kertaa varmasti lähemmäs viiteen vuoteen. Xylitolia ja herramunvereni FLUORIA sisältävää. Heti ekan harjauksen jälkeen alkoikin ikeniä vihloa, varmaan kun fluori alkoi heti kiillettä uudistaa ja xylitol happohyökkäystä katkaista.....

Treffasin kylppärissä myös eläinmaailman edustajia

Ulos haisemaanheittämäni (ja nyttemmin jo roskiinheittämäni) metsäntuoksuiset urheiluvarusteeni olivat koituneet linnunkin kohtaloksi :-----------D?????? (Pieni "sisäpiha" on minun, että sikäli  onsamantekevää mitä siellä säilöö.) Hankala sanoa kumpia oli ällöttävämpi kerätä roskapussiin.

A. laittoi mummon kanssa kukkapenkit uuteen uskoon

Kävin ruotsalaisen au pairin, Elviran, sekä kolumbialaisen sekä kanadalaisen au pairin, joihin en sen kummemmin tutustunut, kanssa kummallisissa säätiötaidekahviloissa, joihin "rekisteröityminen" on pakollista mutta maksaa noin 50snt (vapaa summa). Pieniä luolia joissa tapas-lautaset maksaa 2e ja viini 1,5e/lasi, ja bänditkin paikallisia nimiä. Ensimmäisen paikan bändi oli ihan ok:inen, toisessa paikassa laulaja ilmoitti neljä kertaa että NYT ON SITTEN VIIMEINEN KAPPALE ja neljännen aikana puolet porukkaa sitten marssikin jo pihalle ilmeisesti tupakoimaan, jonka jälkeen bändi ymmärsi viimein kiivetä alas lavalta.

Hyödynsin kuun ekan sunnuntain ilmaiset museot käymällä Les Abattoirs'issa, joka on siis nykytaiteen museo. Tässä moottorivoimin liikkuvia pianoja...

Museossa oli viimeistä päivää pyörimässä Sigmar Polken teoksia, ja olen kyllä iloinen että ehdin ne käydä näkemässä! Tuli melkein itsellekin inspiroitunut olo Harrastaa Taidetta, en muista koska olisin viimeksi näin positiivisesti museokäynnistä yllättynyt.

Yhdessä salissa oli ilmeisesti ääneen reagoiva iso ilmapallo (+kaiuttimia), joka jaksoi ihmisiä ihmetyttää..... Seurailin kyllä itsekin pitkät tovit lähestulkoon meditatiivisessa tilassa, mutta en tajunnut millä voimin pallo sitten oikeasti liikkui, se kun kuitenkin vipelsi ilmatilassa kaikkialla katon ja lattian välillä vailla sen suurempaa logiikkaa. Dalek-teknologiaa. 

Muutama viikko sitten kävin tsekkaamassa, myöskin viimeisenä näyttelypäivänä, toulouselaisen elokuvajulistemaalarin jättimäisiä mainosjulisteita. Decoupagea virallisista elokuvajulisteista, ja sitten vimmaisesti omaa näkemystä sekä maalia. Vaikuttavaa, ynnä jotenkin hullua että joskus on voinut olla niin vapaat kädet elokuvateattereilla ja heidän palkkaamillaan artisteilla Suuren Luokan Elokuvia mainostaa käytännössä mielensä mukaan. Julisteet oli säilönyt paikallinen cinematheque, joka on käsittääkseni heti Pariisin cinemateekin jälkeen Ranskan vanhin alallaan. Näyttely oli edf Bazaclen tiloissa, ja se oli kaikille ilmainen.

Ostin saliharrastuksen merkeissä vaahtokarkkikengät ja salikalsarit, koska se jos mikä kyrsii Oikeita Painonnostamisen Harrastajia mitä olen foorumeilta lukenut. Yhy. Kaiken lisäksi, kotiin kun palasin värikkään ale-löydön tehtyäni googlettamaan, kävi selville, että ovat samaa merkkiä kuin ne vuosia sitten mainostetut keinutuolikengät joilla perberin olisi pitänyt ihan itsestään muokkautua uhmakkaampaan muotoon. Näissä on suorempi pohja, mainittakoon.

Löysin myös vuosisadan shortsit ynnä bikiniyläosan kun "palautin" pimkielle tavaroitani. Kun marssin kauppaan, selvisikin, ettei ale-tuotteita voi palauttaa vaan ainoastaan vaihtaa, kassa vielä hymisi että koita etsiä sellaiset tuotteet jotka parhaiten tätä vaihtosummaa vastaisivat. Sovitin sitten noin puolen kauppaa lävitse ja lopulta nappasi, marssin kassalle ja erotussummaa jäi 1 sentiimi. Kassa sanoikin että hyvin laskettu! :'--) sen verran sitten palauttivat kassasta kuitenkin, ehkäpä voitokkaan tekoni kunniaksi. En kyllä muista milloin olisin ostanut täyteen hintaan shortseja saati bikiniyläosia (tai ylipäätään mitään), kyllä sielussa kirpaisi. D: Onneksi ne on sentään täydelliset, molemmat, ja molemmille oli ikäänkuin tilausta koska muuten menisin pitkissä housuissa koko suven.