Paluu Toulous(e)laisuuteen

Olin viime viikonlopun Dijonissa. Bloggaan siitä hieman myöhemmin, kunhan olen saanut käytyä kuvat läpi ja muutenkin on tässä nyt tulenpalavampaa asiaa!! Palasin tänään Toulouseen!!

Hyvästi Vaugneray!

Vinkkinä matkaajille: ole nainen niin saat apua. Lähdin kotoolta yhden TO_deL_LA painavan matkalaukun, yhden ikea-kassia vastaavan kassin, käsimatkatavaralaukun ja repun kanssa. Isoisä heitti kotoolta autolla bussipysäkille kylän yläosaan, mikä nyt vielä oli normaalia. Mutta kun bussi saapui Craponneen, viereisellä penkkirivillä ollut naisihminen auttoi mua kantamuksineni pysäkille ja sitten taas takaisin toiseen bussiin. Kun saavuimme Lyoniin, samassa Blanchen ja TCL:n bussissa ollut miekkonen kysyi tarvitsenko apua, ja auttoi kantamukseni ensin pysäkiltä portaiden kautta metroon, metrosta metroasemalle jolta oli vaihtoyhteys, toiseen metroon, ja sitten vielä loputtoman käytävän metroasemalta juna-asemalle, ja piti silmällä kamojani kun kävin ostamassa junalipun parin metrin päässä. Antoi osoitteensa, lähettänen kiitoskortin.. Hänen lähdettyään toinen mieshenkilö kysyi etten vain unohtanut lippuani penkille (jonne joku oli jättänyt tyhjän lippukuorensa). Tämän alkutekstin luomishetkellä datailin SNCF:n tarjoamalla wifillä, joka ei toiminut mutta kirjoitinpa muistioon muistiin kuitenkin! Vieressäni odotussalissa dataillut nuorimies kysyi voinko vahtia sen kamoja (=VALKOISTA TIETOKONETTA!!!! ja suurehkoa muovikassia) sen aikaa kun hän kipaisee vessassa, epäilin jo että taatusti on jonkin sortin pommi kyseessä kun kesti ja kesti, ja kuka muutenkaan on niin hullu että tuolla lailla luottaa ihmisiin, mutta lopulta hän palasi ja kiitteli ja varmisti että sainko netin toimimaan, koska wifejä olikin kaksi, ja olin ensin osunut siihen joka ei toiminut. Havaitsi vielä öökkösistä skandinaaviksi. ONPAS YLLÄTTÄVÄÄ ETTÄ KUKAAN HEISTÄ EI OLLUT LYONILAINEN. Eka mies oli englantilainen, toisella oli afrikkalainen korostus ranskassaan ja kolmaskin oli englantia äidinkielenään puhuva.

kevyet kantamukseni


Lisäksi TCL:n bussissa vieressäni oli Suppea muistuttava tyttö, joka haisi samalta tupakaltakin, on maailma jännä. Toulousen taika taisi jo vaikuttaa!

Nimesin asema, oi mitä rakennuksia!

Matka meni mainiosti, mitä nyt meinasin Montpellierissä tyystin tuskastua ja polttaa käämini kun jatkoyhteyksien raiteita ei osata yhtään ennustaa eli merkitä tauluihin varttia kauempaa ennen lähtöä niin joutuu kuljeskelemaan epätietoisena edestakaisin, ja laitureilla oli kulkemistahaittaavia korjaustöitä ja muutenkin kuoppaista asfalttia ja sitten vielä asemalla kulkusaleissa oli sokeiden kulkemista helpottavia raiteita niinkuin juna-asemilla usein on. Mitä helvettiä kysynpä vain, niinku MIKSI?! MIKSI NIITÄ ON?? Ei missään muualla ole kuin korkeintaan pallo/nystymuodossa, mutta sitten sinne missä 90% kulkijoista kulkee käsittämättömien tavaramäärien kanssa on koettu tarpeelliseksi helpottaa tämänkin vähemmistön elämää.

HNNNNGGGGGGHHHHHHHHHHHHH HH H H kun asemilla kuitenkin on palkattua henkilökuntaa auttamassa eri tavoin estyneitä matkustajia.

SNCF:n halpajuna ja  jonkinsortin terveysasema, jonkin aseman jälkeen, en edes muista kummassa junassa mutta aika lailla puolivälissä matkaa.

Autojen hautausmaa Montpellierin jälkeen

Sète

Beziersin tienoilla jos oikein muistelen. Katsokaa tuota valoa ;;______;; 

Pellot kukkivat jo vihreinä ja keltaisina

Narbonne, pysähdyimme jaloittelemaan Narbonnessa Barcelonaanmatkatessakin ja se vaikuttaa todella, todella todella sympaattiselta kaupungilta.

Toulousen lähestyessä juna teurasti eläimen, ja piti 20 min hiljaista hetkeä... Huvitti kun pyydettiin olemaan poistumatta junasta, kun ei kai ovien lukitusta nyt muutenkaan tuollaisissa tilanteissa poisteta. (Eniten sncf:n toiminnassa ihmetyttää kuulutus kun juna on pysähtyneenä raiteelle "juna on pysähtynyt raiteelle. Turvallisuutenne vuoksi älkää  avatko ovia". Mutta hetkinen, sehän tarkoittaa, että ovet on mahdollista avata, eikö?! suorastaan herää halu koittaa! tyystin typerä kuulutus! olen varma että ihmisiä kuolee päivittäin sen takia) Viereisissä penkeissä olleet mummot alkoivat jupista itsekseen kun juna viimein lähti liikkeelle ja eteni hyyyyviiiin hiiitaaaassttiii ja välillä teki kummallisia äkkijarrutuksia ja sitten odotettiin vielä jossain Villefranchessa toiset viisi minuuttia. Itse olin pitkästä aikaa kuin viilipytty ja ihailin vaan auringonlaskun värjäämää taivasta, joka näytti kotoisalta ja värikkäältä, tyystin eri taivas kuin Lyonissa. Myöskin mitä etelämmäksi tultiin, sitä enemmän näkyi puita hiirenkorvilla. En myöskään tiedä josko juksutan väittäessäni että näin flamingoja luonnontilassa junan vilistäessä Montpellierin tienoilla. Ja Etelä-Ranskan talot ja aksentti/murre matkaajilla, oi oi ja oi! Lopulta saavuttiin 55 min myöhässä, ja jopa matkaajille, jotka eivät olleet ostaneet 2 euron vakuutusta matkalleen lipunoston yhteydessä, jaettiin kuoret joilla voi saada hyvityksiä jossain vaiheessa jos näkee täyttämisen ja lähettämisen vaivan. Asematyöntekijä, jonka hommana oli lähinnä yleinen siisteyden ylläpito, auttoi mua ystävällisesti portaissa laukkuineni.

Näiden katujen vieressä odottelimme ilmeisesti raiteenvapautumista noin 10km päässä Toulousessa

Maailman kaunein näky

Kolmitorninen kirkko

Perheen isä oli asemalla vastassa, oli jotenkin tosi outo fiilis olla uudestaan Toulousessa. Tutut kadut, tutut tuoksut, lämmin perusneuleilma vielä illalla kahdeksan (ja oli vielä kymmenenkin) aikaan. Koti on hulppea, ja huoneeni on samassa pihapiirissä mutta omalla sisäänkäynnillä ja se on tilava ja vaaleanvihreä niinkuin kotikotonakin ja mulla on oma kylppäri joka muistuttaa a) hotellikylppäriä mutta toisaalta myös b) ikea-kylppäriä, mutta ainakin siellä on tilaa jättää kaikki omat saippuapurkit ja rasvaputelit lojumaan <3___<3 JA !! ! suihku on sellainen sadesuihku, laaja kuin mikä. Afrikan lapset jne. mutta voi että. Ja siellä on isoja pyyhkeitä.  Huoneessa on pinkki-vihreät lamput, violettisävyiset lakanat ja seinillä Toulouse-Lautrecin julistetauluja, joista toisen itseasiassa näin ihan aitona versiona viime kesänä Albissa!

Syötiin perheen isän kanssa pitsaa ja juotiin valkoviiniä, ja ne on kuulemma talossa ihan tapana, tsekattiin lasten huoneet, kodinhoitohuone jossa on paperi/muoviroskis ja josta löytää imurin kun haluaa impata huoneensa,  ja juteltiin työtehtävät uudelleen läpi ja puhui lasten (2) luonteenpiirteistä. Muut onkin vielä lomilla mutta palaavat lähipäivinä. Televisio oli val___ta____va, ja dvd-kokoelma vaikuttava. huhuh.

Kipaisin myös vanhoille kotikulmille puolentoista kilsan päähän, vanhassa asunnossa asui postilaatikon perusteella joku jonka nimi on Mango :-----D<3 valotkin oli päällä mutta ketään ei näkynyt, en kyllä kummasti kyyläillytkään. Palmut ja bambut ja kukkivat puut ja tuoksuvat pensasaidat ja katukisut jotka antavat rapsuttaa jos menee kyykkyyn ja kis-kissaa. :------3 niitä on myös meidän kotikadun lähellä, rapsutin tänään kahta. Oi että, koko Toulouse tuoksuu hyvältä ja vesikin maistuu oivalliselta ilman homeen (vaugneray) tai raudan (dijon) sivumakua. Ja autojen melua ja ylipäätään melua kuuluu huoneeseeni vähemmän kuin Rauhallisella Maaseudulla jossa koko laakson liikenteen äänet kaikuivat ja kirkon kello löi aikaa parhaimmillaan 56 kertaa tunnissa (tuplat kellonaikaa, vartin yli kerran, puolelta kahdesti, varttia vaille kolmesti ja :59 neljästi, juuri ennen kuin kellonaika soitetaan vähän erikuuloisella kellolla.). Bunty sen sijaan tuoksui lähtöaamuna raa'alta pekonilta paetessaan keittiön hullutuksia seitsemän maissa ja tullessaan nukkumaan viereeni. Mutta hyvä tuoksu tietysti sekin. Pyöräkortti oli päässyt ekspiroitumaan, pitää ostaa vuosi lisää mitä pikimmiten.

Elikkäs fiilixet Ranskan oman Vesa-Matti Loirin tulkitsemana

ja versiona josta itse henkilökohtaisesti pidän enemmän