Tiistaina ja keskiviikkona oli Indojen konsertit Lyonissa. Black city tourin ensimmäisessä osiossa eivät käyneet täällä lainkaan, mutta kun kakkososion ensimmäinen keikka myytiin loppuun nopeasti niin päätyivät esiintymään täällä kahtena iltana putkeen nyt BCT2:lla <3 ja tulevat käväisemään maaliskuussa uudestaan. Sikäli melkoinenkin munkki, eivät ole täällä ilmeisesti NELJÄÄN VUOTEEN käyneet, ja nyt kun itse satun täällä olemaan niin kolmasti puolen vuoden aikana... Ei ole kaupunkivalinta mennyt kovin pieleen vaikka joskus en Lyonista niin tykkääkään.
Olin tiistaina jotenkin ihan pistoksissa, kylmää hikeä ja pyörrytystä ja myöhästymisen pelkoa kello kahdesta alkaen. Kuuden maissa ilmoitin että heheheh huomennakin olisi konsertti ja aion silloinkin poistua hieman etuajassa, ja puoli seitsemän maissa olin heittänt sotisovan ylle ja suuntasin kohti Halle Tony Garnieria. Olin varannnut matkaan puolitoista tuntia, jos olisi joutunut odottamaan maksimiajan vaihtovuoroja, ja melkolailla reilu tunti matkoihin suttaantuikin.
Ulkona oli vielä ainakin 800 m jonoa(!) vaikka ovet oli jo auenneet (jono liikkui kun saavuin), ja vitsailin itsekseni että hehhehe, nyt ei ehkä riitä istumapaikkaa. Jonon lähettyvillä oli nakkikiska, kuten suurempien tapahtumien yhteydessä käytännössä aina on, kävin hakemassa vitosen keebabpatongin kun iski nälkä jonotuksen lomassa :3 ja palasin paikalleni jonoon sateenvarjojen kuoseja tarkkaillen. Kiva kun etsiväisen näköisenä pälyilin jonon vieressä niin oikealle kohdalle osuttuani vieressäni jonottanut, myöskin leipää syönyt, mies sanoi että "olitte tässä" :'---)
Wuppertalin taustavideot oli melkoista kauhukuvastoa
Kun menee keikalle Ranskassa, pitää tietää seuraava asia: saat viedä keikalle minkätahansa kokoisen muovipullon, mutta korkit otetaan pois. Sisältöjä ei haisteta eikä mitään, mutta korkit viedään. Toiminnalle ei ole yhtäkään järkiperäistä syytä, kyseessä lienee pinttynyt tapa, ja ilmeisesti sillä vähennetään artistiin kohdistuvien painavien esineiden heittoyrityksiä........... mitä lie. Itse pakkaan aina muutaman ylimääräisen irtokorkin eri taskuihin, ja väännän korkit paikalleen kun olen ehtinyt paikalleni. Nyt kun en jonottanut niin laitoin korkit paikalleen vessassa, ja aina kun join yleisön seassa niin käännyin selkä järkkäreitä kohti vaaran välttämiseksi, vaikka 1-2 "paloon" olisikin ollut varaa. Huomattava on myös, että kaikki ranskalaiset jotka ovat koskaan käyneet keikalla ja tietävät "perinteestä" harjoittavat tätä samaa, eli et ole terroristiin verrattavissa oleva, kieroonkatsottu pahantekijä.
En tiedä miksi 1. kuuluisan, koska en jaksa uskoa että indot on maailman ensimmäinen bändi joka ympäröisi ekoja rivejänsä halaukseensa, vaikka myönnettäköön että kuuluisaa käytetään usein adjektiivina kun kyseessä on jollain tapaa eriskummalliseksi laskettava asia.
Slenderman-halaus
Enkä myöskään miksi 2. serpent, koska rata on tosiaan symmetrinen puolikaari eikä erityisemmin venkoile, mutta eipä fanien mielenliikkeistä kukaan ole ennenkään ottanut selvää..
Video ei ole omani eikä edes Lyonista, mutta kuva ja ääni on oivalliset ja taustavideo näkyy kokonaisuudessaan!
Illan aikana kuului Salomé, Pink water 3 (olin niin kaukana eturiveistä että olin ainoa joka osasi välilaulut,dafug), ja Le fond de l'air est rouge, jonka taustavideo oli eeppinen. Muutenkin konsertti kesti about 2½ tuntia, 3 nuits par semainen loppupuolella Nico hyppäsi lavalta huudattamaan yleisöä gradiinien (istumakatsomoiden) puolelle, ja oikaisi tietysti yleisön kautta. Satuin olemaan oikealla eli vasemmalla puolella, ja otettuani muutamia askelia kohti gradiineja olin halkaistujen vesien reunassa niin että nico käveli ihan ohitseni, alle käsivarren mitan päästä :3 kunnioitin hänen tilaansa olemalla koskematta jne. , lähinnä siksi että järjestysmies katsoi niin vihaisen näköisenä :'---))).
Ostin kiertuepaidan ja MUKEJA!!!!! Ranskassa on ihania festaripippalokierrätysmuovimotteja, joiden tuottaminen ei ilmeisesti ole mitenkään erityisen kallista vaikka muovi on vähintään yhtä laadukasta kuin Ikean perusmuovimukeissa. Yleensä niiden pantti on 1-2 euron luokkaa, jonka siis saisi takaisin kun palauttaa. Itselleni on kertynyt motteja niin Luxembourgin kesätapahtumista, Pariisin Solidayssilta, Albin Pause Guitaresta, kommunistien kesäjuhlilta kuin nyt sitten indojen paitamyynnistäkin, jossa niitä ihan rehellisesti myytiin omistukseen 2 euron hinnalla. Sikäli sukkelaa miten halvalla lähtivät, kun kuitenkin about kaikki muut indo-tuotteet on hinnoiteltu hyvin selkeästi yläkanttiin. Ostin varovaisesti kolme.
Paitamyyjämies oli sama hellyyttävä hahmo kuin viime kierroksellakin, pelastus siinä vaiheessa kun en esim. Albissa ja Boulazacissa enkä vielä La-Roche-sur-Yonissakaan puhunut mitenkään mittavia määriä ranskaa, sillä hän osaa hieman englantia. Hän tosin puhui reipasmielisesti englantia myös vaihto-oppilasvuoden Ranskassa viettäneelle toverilleni vuoden loppumetreillä............. mutta palvelu on hyvää, en valita. Tällä kertaa puhuin itse sinnikkäästi ranskaa enkä oikein kiinnittänyt huomiota kummalla kielellä hän vastasi(...??), tuntumani on että ranskaksi, mutta asiat kävivät selviksi ja se on pääasia. Hän selitti kokovaihtoehtoja mukille jne. ranskaksi, ja sitten lopussa sanoi hinnan varmuuden vuoksi ranskan lisäksi myös englanniksi :-------D<33 on se niin söpö hahmo.
Tokana iltana olin liikkellä hieman myöhemmin koska kaavailemani vaatteet tuoksuivat ulkonakuivatetuilta eli suomeksisanottuna metsältä eli suomeksi ihan kammottavalta hieltä D---:::::: Nokkelana tyttönä vaihdoin maastoshortseihin ja sukkiksiin, unohdin näppärästi vyön. Paidaksi pistin Les Tzars-paidan, joita ei näy hirveästi ihmisillä, mutta jotka ovat tälläkin hetkellä alennuksessa indoshopissa. Hirvitti jo siinä vaiheessa illan aikana koittava kuumuus, koska yleensä pidän hyvin-ilmava-toppi-jossa-ei-käytännössä-ole-selkää, t-paita, neule -komboa, jota sitten kuorin illan mittaan niin että noin 45 minuutin jälkeen olen alimman kerroksen kohdalla. Indojen keikat on kyllä parasta ryhmäliikuntaa ikinä, en muista että mikään etelän rytmi olisi koskaan saanut pomppimaan ja tanssimaan ja heiluttamaan käsiä ilmassa 2½ tuntia putkeen niin että liikuntasuorituksen jälkeenkin on energinen olo, ja niin että pomppimisen lomassa pystyy silti vielä laulamaan mukana.... Tehokasta, etten sanoisi. Ja se kun ihmiset on oikeasti ihan mukana (jos ei siis ole ihan kuopan perällä), tanssimuuvit ovat luokkaa Des fleurs pour Salinger:
Belfastin taustavideo ja värimaailma oli jotakuinkin happoinen. Ariel.
Salomen, Fondin ja PW:n tilalla oli Le lac, à l'assaut(!!!!!!!!!!!!!) ja Europane. Salomén poisjäämisestä olin hieman tyrmistynyt, koska ekana iltana se tuli kuitenkin (saatan alkaa breikkaa) jopa kesken keikkaa. Europanen aseman horjuminen viimeisenä kappaleena oli myös hämmentävää, jotenkin keikka tuntui ekana iltana jääneen kesken kun ei viimeisen kappaleen aikana tiennyt että tämä on nyt viimeinen.
Metrossa oli eebens tunnelma kun indo-faneja, indo-faneja joka puolella. Hymyilin vahingossa yhdelle __hyvin__fanin__näköiselle__ jolla oli bct-huppari yllänsä, vaihdoimme muutaman sanan Les Tzars-paidastani hänen poistuessaan metrosta Bellecourilla. Jälkihuomautuksena totean että tämä on pakosti tokan illan jälkeinen tapahtuma.
Tokan illan aikana olin röyhkeämpi kuin ennen, reagoin nopeasti kuin ohjus ja ehdin hipaista nicolan alaselkää/kylkeä 3NPS:n aikana hänen viilettäessään kohti gradiineja <3_____;;;;;
Kuva siitä miltä olen itse luultavasti lähestyessäni näyttänyt. Hipaisin tosin oikealla kädellä.
Sitten vain hyperventiloitsin niinkuin ilahtuneiden fanien aina kuuluukin, ja keskityin nautiskelemaan akustisesta osiosta, hehheh :------)
Onneksi ihan vielä ei tarvitse palata arkeen, Marseillessa on kuun lopulla kolmas keikka, maaliskuussa Dijon ja Lyon, ja siihen asti voi keskittyä katsomaan Indojen fb-kansioista nicon huonoja hiuspäiviä ja HIKILÄIKKIÄ!!!!!!!!!!!!!
Toulouse 13/11/12, kuva indochine officielin fb-kansio
Tällainen pieni ja hillitty fanityttöily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti