Näin tänään kouluunporhaltaessani metroaseman portaissa kuolevan vanhuksen. Mummeli makasi pitkin pituuttaan pelastushenkilökunnan lavitsalla varsin tiedottomana, ja ympärillä häsläävien ihmisten toimintanopeudesta päättelin että taitaa kyllä mummeli jalat edellä poistua asemalta. 

Kotiintullessa näin tiellä Buntya eli kissaamme muistuttavan kissan, yliajettuna, palolaitoksen kohdalla, ja sydän syrjälläni ajoin kotiin ja pohdiskelin että niinkö loppui Buntyn matka, mutta sohvaltahan se unisena katseli kun ovelta huutelin. Rapsuttelin ja annoin herkkuja :3 

Viime viikolla satoi lunta. Koko maailma oli päivän verran seis kun aamupäivän aikana satoi 5 cm, Saint-Etiennessä noin 50km päässä satoi ilmeisesti triplat ja tv-uutisiin oli haastateltu tyyppejä jotka katsoivat olevansa sen vuoksi oikeutettuja vapaapäivään :----D mikäs siinä. 

Kylän yläosasta oli sähköt poikki, lapset lähetettiin koulusta kotiin kun kaihtimia ei saatu luokista auki ja kylmääkin oli kun lämmitys ei toiminut. Osa ei ollut ylipäätään päässyt lähtemään kotoansa kun oli tämä kamala arktinen olosuhde................................................... Tekivät lumiukkoja ulkona ja tein iltaruuan jälkiruuaksi crumbleja. 

Crumblenloppu. Ikuisuuden uunin lämmössä muhinut omenamassa oli muuttunut lähestulkoon kinuskiksi ja crumble itsessään oli ihanan sitkeää mutta pehmeää.

Illalla lähdin virkistämään sieluani kaupungin sykkeeseen, havaitsin päivällä että Pendentifillä on keikka Lyonin jokilaivassa ja illalla sitten istuinkin jo bussissa. Näin pendentifin viime keväänä ja olivat ihan ok bändi ! Laiva oli täynnänsä hipsuja, tai silleen väljän täydesti, varsin oivallinen paikka siis. Vessan "eteisen" ikkunasta saattoi katsella ohitsevirtaavaa vettä. Sisäpiirillä oli tosin tieto että yleensä äänentoisto ei ole erityisen hyvä, keikalla, ei vessassa, mutta tällä kertaa kävi tuuri. Lavalla oli pääpumpun lisäksi kaksi lämppäriä, lyonilainen trio sekä Rennesiläinen duo, jonka musiikissa oli vahvoja vaikutteita 80-luvun syntikkapopista.

                             

                                                        erittän tarkka otos jokilaivasta

O Safari!

Pendentif

Musiikki oli erinomaisen tanssittavaa, ja itse peltojen keskeltä kumisaappaat jalassa lähteneenä otinkin saappaat pois puolessa välissä pendentifiä koska parempi lattiatuntuma. Pendentifin laulaja kiersi yleisössä antamassa poskipusuja embrasse-moin aikana, noin kymmenelle tyypille, sain itsekin yhden :3  Kosketinsoittaja oli keväältä yhä vain laihtunut, en tiedä montaa henkilöä joiden selkäranka näkyisi farkkutakin lävitse kumartuessa.... 

Keikan jälkeen jutskailin vieressäolleiden tyyppien kanssa, tai oikeastaan he kyselivät että alkoiko saappaat sattua ja sanoivat että siistit kengät (ebin baari-laini). Juteltiin ulkona Lyonin elektronisen musiikin piireistä (pienet) ja keikkatarjonnasta (laaja ja kattava ja tiheätahtinen) sekä niissä pyörivästä Kuumasta Pojasta (joka oli illan keikalla myöskin) jolla on venäjänkielinen tatuointi. Tyttökolmikko käy kuulemma lähes joka viikko keikoilla, jutskailtiin metrolle asti ja vaihdettiin yhteystietoja, kenties vielä näemme.

Palokunnalla oli selvästi false-flagiskun harjoitukset käynnissä keikan jälkeen Gorge de Loup'lla

Ei saa syödä lunta.

                            

Tämä on eka lumikuva keskiviikolta, huusin ääneen "eeeii" kun katsoin ulos ikkunasta vaikka kaikki tiesi että keskiviikkona lumi on satava.

Bunty

Random-kuva Valmyn metroasemalta.

Aamulla klo 7:15, talven ihmemaa jne.

Koulu, mahdollisesti jopa se myyttinen katolisen koulun laitos jonka opettajissa on naispariskunta.

Neitsyt Marian tilalla olikin oluttajuova menninkäinen tms. Patsas on lähellä lemppariravintolaani L'Epicerie'tä.

Pilviä jouluvaloina. 

"Une petite image gay, c'est pas grave! %--D" regards opemme. Oikeasti tarkoituksena oli kai vain harjoitella he-muotoista konditionaalia, mutta Ismael reippaana poikana kirjoitti taululle esimerkkilauseeksi "André ja Luc haluaisivat kylpeä yhdessä". 

Tiistaina oli ranskankoe, tasotesti ikäänkuin, lähdin kotoa puoli tuntia aiemmin kuin yleensä ollakseni VARMASTI AJOISSA. +6, selkeää, tiellä ei lunta saati vettä oli TCLlle haastava keli, joten bussi olikin oikeutetusti 8 min myöhässä, mikä ei luonnollisesti haitannut koska pelivara. Sitten jumitimme mukavasti aamuruuhkassa +30-40% matka-aikaan, jonka jälkeen alkoi olla jo tuli perseen alla, josta päädyin ilokseni huomaamaan että metrolinja D oli pois käytössä mystisistä syistä KAHDENKYMMENEN minuutin ajan :::)))))))) kuulutuksia kuului aina välillä kertoen miten kauan vielä kestää. toivon että radalletippunut ymmärsi edes kuolla.  

Selvennyksenä on hyvä kertoa myös että Gorge de Loupilta ei kulje yhtäkään bussia järkeävästi Lyoniin, koukkaukset ovat niin valtavia että 20min oli lyhempi odotusaika. 

Koe meni ok:sti, mitä nyt sekoitin yhdessä tehtävässä muutaman sanan niin että menetin kuusi pistettä 40/stä :----))))) Kirjoitustehtävästä 14.5/20, lopulliset pisteet 14.75/20 eli kasimiikan luokkaa. Saatiin myös jaksotodistukset joihin on ilmeisesti arvottu luvut, mutta mikäs siinä, tasaista 4/5 -linjaa. 

Tein tänään sushia ruuaksi perheen vanhimman siskon kanssa, oli kyllä murheenkryyni koko sushi enkä kyllä taatusti kokkaa enää kenenkään kanssa koskaan mitään paitsi jaolla toinen kokkaa ja toinen siivoaa eikä koske mihinkään muuta kuin tarkoin ohjatusti.  

Huomenna lähtö heti aautuimaan kohti lokkeja, saaristoa, siniristilippua ja puukkojunkkareita! Elikkäs kohti Marseillea! Viivyn maanantaille asti. Kirjoitin ylös kohtalaisen kattavan listan vierailukohteita ja kaikki on pakattuna ainakin listan tasolla. Sattumalta, mikä tuuri minulla kävikin, Indoilla on Marseillessa keikka lauantaina. Edes SNCF:n kanssa ei voi tyriä jos on päivän pelivara, näin olen tämän laskeskellut.

On ollut kaksi valtavan rentouttavaa viikonloppua putkeen! Viime viikonloppua vietin jälleen Chunyin kanssa, kävimme Parc de la Tete d'Orissa ihmettelemässä ilmatteeksi eläimiä, jonka jälkeen suuntasimme Guillotieren lähettyvillä sijaitsevaan kiinalaiskortteliin tekemään ruokahankintoja, jonka jälkeen palasimme kaupungin pohjoisosiin paikalliseen ylioppilaskylään, jossa Chunyi siis asuu, valmistamaan safkamme.

                                                                     Ebin jekku :----D

Flamingot viihtyivät vielä nollakelin tuntumassakin lammikossansa.

Hämmentävän violettimarjainen(?) kasvi.

Pilkoimme ja valmistelimme kaiken mahdollisen Chunyin huoneessa koska keittiö on saastainen ja kuvottava koska sitä käyttää kaikki samassa kerroksessa asuvaa 15-20 ihmistä. Yleiskuvaltansa keittiöstä tuli mieleen uimahalli, johon joku on vain lätkäissyt keittolevyn ja mikron, ja jotkut toiset valtavan määrän "voisitteko saatana siivota paskanne" -muistutuslappuja. Jääkaapit jokaisella on luojan kiitos omassa huoneessansa, toisin kuin halvemmissa asumisvaihtoehdoissa, joissa jääkaappikin on kaikkien kanssa yhteinen, mikä on erityisen riemullista varmastikin silloin kun keittiö pistetään takalukkoon siivoojien toimesta ylettömän likaisuuden tähden joiksikin tunneiksi - joiksikin päiviksi. Ostaisin ehkä oman keittolevyn tai ainakin mikron, ja maksaisin sen n. 60 lisäeuroa kuussa suihkusta ja jääkaapista, koska en tajua miten ilman moisia voi pysyä järjissään.

Tämännäköistä apetta! Soijakuutioita, nakkeja, lihasiivuja, parsakaalia, salaattia, kiinankaalia, bambua, maustejauheita, chiliä, pippuria, suolaa.

Friteerattua soijaa. Jos tofu noin muuten on suutuntumaltaan vähän pyyhekumin oloista, niin tämä oli iloisesti yllättäen vähän pesusienen tyyppistä :'------))) hyvää silti tietysti.

Possunjalkaa perusmarketissa, ei ole edes verrattavissa mihinkään Stokkan herkkuun vaan lähinnä Prismaan. 

Meillä oli tämännäköistä leipää kotona viime vklpna!!!

Houkutteleva lammaspakaste

Bunty

Tämän viikon perjantaina kävin itsekseni kiinalaisruokakaupassa. Ostin tofukuutioita, nuudeleita, 125g kuivattua merilevää (joiden liotusvesi muuttui __violetiksi___........), sekä valtavan pussillisen maustesekoitusta, yhteishinta vitonen.
Törmäsin sattumalta australialaiseen semituttuun jonka kanssa en ole jutellut aikoihin, eikä kumpikaan edes koskaan käy siinä kiinalaiskaupassa???? Myöhemmin kävin H&Mllä palauttamassa Halloweenin tienoilla ostamaani mekkoa, ja törmäsin jonossa saksalaiseen luokkakaveriini???? Käytiin ruokashoppailemassa lisää, koska hänellä oli aikeena valmistaa host-perheelleen ilta-ateria (ei ole aupairina, en oikein tiedä minkälainen kuvio hänen asumisiinsa liittyy). Itse ostin vain Milkan Oreo-suklaata koska huhuhuhuhuh parasta suklaata ikinä.

Lauantai-iltana menin luokkakaverini kanssa katsomaan Opera de Lyoniin nykytanssia/balettia, Atvakhabar Rhapsodies. Kyseessä on tarina uudesta maasta, uudesta maailmasta ja sen yhteiskuntajärjestäytymisestä jne., mutta oikeasti kyseessä on minunnähdäkseni puvustajien riemuvoitto ja materiaaleilla ja hullutuksilla iloittelu. Lempparipuvuistani, jotka olivat koostettu toinen mustasta silkkipaperista/nauhasta niin että kokonaiskuva muistutti valtavaa pomppimalla liikkuvaa pölyhuiskaa, toinen samanmoinen kiiltelevästä, oletettavasti vhs-nauhasta, ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, kuten ei myöskään uskomattomista siipiviritelmistä, liehuvista monimetrisistä helmoista, upeasti hulmuilevista pyörivistä hameista, varmasti ainakin 5m korkeista hahmoista, pitkistä käsivarsista joiden nyrkit kuitenkin sulkeutuivat.... Hämmentävät olivat myös kaikkien hahmojen pimeässäloistavat silmät, jotka "räpsyivät" eli sammuivat vähän harvemmin kuin mitä ihminen yleensä silmiänsä räpsäyttää, mutta niin että vaikutelmana oli oikeasti elävä olento. Uskomaton kokemus. Oopperan sivuilta löytyy seuraavanlaisia kuvia:

Suuremmat "sakset" sulkeutuivat pienemmän hahmon kaulan ympärille, miettikää nyt miten semikevyitä noiden täytyy olla että niiden kanssa voi tanssia, mutta silti niissä on kaikkia tosi jänniä mekanismeja!!!!!

Esitys pyörii Lyonissa vain reilun viikon. Halvin lippu, itselläni ja elodiella 4. kerroksen parveke (taustavideoiden ylin reuna jäi näkemättä, mutta noin muuten oli käytännössä heti lavan vieressä) maksoi 10e/kpl. Puolentoista tunnin tanssiesityksestä. Samaa luokkaa 3D-elokuvissakäynnin kanssa, aavistuksen halvempi. Mutta siis huhuhuh, uskomattomia pukuja, uskomatonta kekseliäisyyttä, uskomatonta taitoa kaikilta osapuolilta että noissa voi vielä vetää roolinsa läpi. Tahtoisin niin olla osaava puvustaja.



Oopperasta suunnattiin Elodien kaverin luokse bussilla, aloiteltiin siellä brasilialaisilla vahvoilla drinkeillä johon tulee paljon limeä ja jäitä, rapsuteltiin kaverin koiria ja lähdettiin autolla La Garconnieren iltamaan, jonne meillä oli luojan kiitos kutsut. Ilman kyseisiä lappusia, joita siis on vapaasti mukaanotetavissa tietyissä baareissa, sisäänpääsy olisi maksanut 15e, eikä hintaan sisälly edes drinkkiä... Kaverin tyttöystävä, joka myöskin koukattiin mukaan, näytti isotädiltäni, nuorena siis kylläkin, tai siltä miltä epäilen isotätini nuorena näyttäneen, se oli hieman häiritsevää.

 Salissa pyöri härskejä musiikkivideoita, sikäli kai ihan tunnettuja pop-biisejä vuosikymmenten varrelta mutta jos ei moiseen genreen ole vihkiytynyt niin jää nautintokin aika pieneksi. Yötä myöden salissa alkoi tuoksua aina vain pistävämpi hiki, ihmiset törmäilivät toisiinsa etsiessään itselleen sopivaa tanssimispaikkaa ja juopuivat niin että puristelivat kuka ketäkin vastaantulevaa >>:----|| myös ikuinen urbaanilegenda siitä että kauneimmat pojat ovat homoja ja rumimmat tytöt lesboja osoittautui karuksi totuudeksi. Poistuimme paikalta kahden maissa, Elodien kaveri heitti meidän elodien oikean perheen kämpille, joka on kaverin kämpän lähellä ja jäinkin sinne sitten yöksi. Sain lainaan noin xxxl-kokoiset kollarit ja koti-t-paidan ooppera/baarivaatteiden tilalle, joissa sitten viihdyinkin pitkälle sunnuntai-iltapäivään amerikkalaisia ranskaksidubattuja pölhöilyelokuvia olkkarissa peiton alla katsellen ja tädin(?) olkkariintuomia herkkuja napostellen. Aamupalana oli kroissantteja sulatejuustolla, lounaana lasagnea ja jäätelökakkua :33 Ja sanottiin että sitten jos tulen uudestaan käymään niin täti voi tehdä perunaruokaa koska se olisi suomalaista :----D<3

Mutta oli jotenkin ihanaa vaan rentoilla koko sunnuntai, olohuoneeseen oli tuotu patjoja ja tyynyjä ja peittoja ja sitten koko perhe katsoi monta elokuvaa putkeen mukavastiasettautuneena suklaata ja cashew-pähkinöitä syöden. Hostien kotona kun lapsille huomautetaan jo joskus puolenpäivän maissa sunnuntaina jos ei ole vaihtanut ihmistenilmavaatteita päälle ja katsotaan elokuvina jotain Molierin historia -filmejä..........

Juteltiin musiikista iltapäivä (ranskaksi), viiden maissa elodien pikkusisko lähti kohti työpaikkaansa Geneveen (au pairina hänkin) ja lähdin samaa matkaa kotiin itsekin. Täytin vesipullon keittiössä hanavedellä niin täti tuli selittämään että "et kai sentään hanavettä juo, se on kyllä niin likaista että ei kannata juoda! jääkaapissa on pullotettua lähdevettä!" :------D<3  vaihdoin sitten pulloni sisällön neuvojen mukaisesti. Oli jotenkin kertakaikkisen rentoutunut olo kotiinpalatessa.


Jokerina 3 random-kuvaa:

Salakuva skoottijonnesta joka näyttää veljeltäni ja johon olen törmännyt nyt kahdesti bussissa/pysäkillä!!! Tämä on parhaita koskaanottamiani valokuvia. Districtin skootit, kypärät(!!) täynnä tarroja. Voi jonnet<3 Herkistyn jotenkin aina kun törmään jonneihin, esim. Toulousessa ei ollut yhdenyhtä jonnea, eräskin toulouselainen jonneikäinen poikaporukka tervehti toisiaan tanssimalla billy elliot -tyyppisesti keskellä kirkasta päivää noin 7m päässä toisistaan, mitä on tämä magia. Lyon on muutenkin Ranskan suomalaisin kaupunki, syitä on monia mutta tämä on vahvin.

H&M:n syys/talvimalliston pitkähihaisesta tulee mieleen allekirjoittaneen Muoti Tietoisen äidin juhla-asuste vuosien takaa!

Minun parkkeeraamani auto :-------------DDDDDDD mutta kuten tarkkasilmäiset voivat havaita, se on yhä viivojen sisällä!!! T kuva isompana JEU.

Indochine Lyon 5/11/13 & 6/11/13

Postauksessa ei ole juuri mitään muuta kuin indojuttuja, mutta olen boldannut jotain yleishyödyllisiä juttuja ranskalaiseen keikkakulttuuriin liittyen.


Tiistaina ja keskiviikkona oli Indojen konsertit Lyonissa. Black city tourin ensimmäisessä osiossa eivät käyneet täällä lainkaan, mutta kun kakkososion ensimmäinen keikka myytiin loppuun nopeasti niin päätyivät esiintymään täällä kahtena iltana putkeen nyt BCT2:lla <3 ja tulevat käväisemään maaliskuussa uudestaan. Sikäli melkoinenkin munkki, eivät ole täällä ilmeisesti NELJÄÄN VUOTEEN käyneet, ja nyt kun itse satun täällä olemaan niin kolmasti puolen vuoden aikana... Ei ole kaupunkivalinta mennyt kovin pieleen vaikka joskus en Lyonista niin tykkääkään.
 

Olin tiistaina jotenkin ihan pistoksissa, kylmää hikeä ja pyörrytystä ja myöhästymisen pelkoa kello kahdesta alkaen. Kuuden maissa ilmoitin että heheheh huomennakin olisi konsertti ja aion silloinkin poistua hieman etuajassa, ja puoli seitsemän maissa olin heittänt sotisovan ylle ja suuntasin kohti Halle Tony Garnieria. Olin varannnut matkaan puolitoista tuntia, jos olisi joutunut odottamaan maksimiajan vaihtovuoroja, ja melkolailla reilu tunti matkoihin suttaantuikin.

Ulkona oli vielä ainakin 800 m jonoa(!) vaikka ovet oli jo auenneet (jono liikkui kun saavuin), ja vitsailin itsekseni että hehhehe, nyt ei ehkä riitä istumapaikkaa. Jonon lähettyvillä oli nakkikiska, kuten suurempien tapahtumien yhteydessä käytännössä aina on, kävin hakemassa vitosen keebabpatongin kun iski nälkä jonotuksen lomassa :3 ja palasin paikalleni jonoon sateenvarjojen kuoseja tarkkaillen. Kiva kun etsiväisen näköisenä pälyilin jonon vieressä niin oikealle kohdalle osuttuani vieressäni jonottanut, myöskin leipää syönyt, mies sanoi että "olitte tässä" :'---)

Wuppertalin taustavideot oli melkoista kauhukuvastoa

Kun menee keikalle Ranskassa, pitää tietää seuraava asia: saat viedä keikalle minkätahansa kokoisen muovipullon, mutta korkit otetaan pois. Sisältöjä ei haisteta eikä mitään, mutta korkit viedään. Toiminnalle ei ole yhtäkään järkiperäistä syytä, kyseessä lienee pinttynyt tapa, ja ilmeisesti sillä vähennetään artistiin kohdistuvien painavien esineiden heittoyrityksiä........... mitä lie. Itse pakkaan aina muutaman ylimääräisen irtokorkin eri taskuihin, ja väännän korkit paikalleen kun olen ehtinyt paikalleni. Nyt kun en jonottanut niin laitoin korkit paikalleen vessassa, ja aina kun join yleisön seassa niin käännyin selkä järkkäreitä kohti vaaran välttämiseksi, vaikka 1-2 "paloon" olisikin ollut varaa. Huomattava on myös, että kaikki ranskalaiset jotka ovat koskaan käyneet keikalla ja tietävät "perinteestä" harjoittavat tätä samaa, eli et ole terroristiin verrattavissa oleva, kieroonkatsottu pahantekijä.

Kuoppaan päästessäni gradiinit olivat kuin olivatkin jo täynnä, permanto tosiaan hädintuskin puolillaan.... Itse suuntasin lavan reunaan, Olin puolelle, ja pääsin 10-15 metrin päähän lavasta, raiteen alapuolelle. Mietin että kiva jos tekniikka pettää ja jään vaikka alle, myöhemmin illan aikana selvisi että raide oli tosiaan "kuuluisan serpentin" liukumarata.

En tiedä miksi 1. kuuluisan, koska en jaksa uskoa että indot on maailman ensimmäinen bändi joka ympäröisi ekoja rivejänsä halaukseensa, vaikka myönnettäköön että kuuluisaa käytetään usein adjektiivina kun kyseessä on jollain tapaa eriskummalliseksi laskettava asia.

Slenderman-halaus

 

Enkä myöskään  miksi 2. serpent, koska rata on tosiaan symmetrinen puolikaari eikä erityisemmin venkoile, mutta eipä fanien mielenliikkeistä kukaan ole ennenkään ottanut selvää..

Video ei ole omani eikä edes Lyonista, mutta kuva ja ääni on oivalliset ja taustavideo näkyy kokonaisuudessaan!

Illan aikana kuului Salomé, Pink water 3 (olin niin kaukana eturiveistä että olin ainoa joka osasi välilaulut,dafug), ja Le fond de l'air est rouge, jonka taustavideo oli eeppinen. Muutenkin konsertti kesti about 2½ tuntia, 3 nuits par semainen loppupuolella Nico hyppäsi lavalta huudattamaan yleisöä gradiinien (istumakatsomoiden) puolelle, ja oikaisi tietysti yleisön kautta. Satuin olemaan oikealla eli vasemmalla puolella, ja otettuani muutamia askelia kohti gradiineja olin halkaistujen vesien reunassa niin että nico käveli ihan ohitseni, alle käsivarren mitan päästä :3 kunnioitin hänen tilaansa olemalla koskematta jne. , lähinnä siksi että järjestysmies katsoi niin vihaisen näköisenä :'---))).

Ostin kiertuepaidan ja MUKEJA!!!!! Ranskassa on ihania festaripippalokierrätysmuovimotteja, joiden tuottaminen ei ilmeisesti ole mitenkään erityisen kallista vaikka muovi on vähintään yhtä laadukasta kuin Ikean perusmuovimukeissa. Yleensä niiden pantti on 1-2 euron luokkaa, jonka siis saisi takaisin kun palauttaa. Itselleni on kertynyt motteja niin Luxembourgin kesätapahtumista, Pariisin Solidayssilta, Albin Pause Guitaresta, kommunistien kesäjuhlilta kuin nyt sitten indojen paitamyynnistäkin, jossa niitä ihan rehellisesti myytiin omistukseen 2 euron hinnalla. Sikäli sukkelaa miten halvalla lähtivät, kun kuitenkin about kaikki muut indo-tuotteet on hinnoiteltu hyvin selkeästi yläkanttiin. Ostin varovaisesti kolme.

 Paitamyyjämies oli sama hellyyttävä hahmo kuin viime kierroksellakin, pelastus siinä vaiheessa kun en esim. Albissa ja Boulazacissa enkä vielä La-Roche-sur-Yonissakaan puhunut mitenkään mittavia määriä ranskaa, sillä hän osaa hieman englantia. Hän tosin puhui reipasmielisesti englantia myös vaihto-oppilasvuoden Ranskassa viettäneelle toverilleni vuoden loppumetreillä............. mutta palvelu on hyvää, en valita. Tällä kertaa puhuin itse sinnikkäästi ranskaa enkä oikein kiinnittänyt huomiota kummalla kielellä hän vastasi(...??), tuntumani on että ranskaksi, mutta asiat kävivät selviksi ja se on pääasia. Hän selitti kokovaihtoehtoja mukille jne. ranskaksi, ja sitten lopussa sanoi hinnan varmuuden vuoksi ranskan lisäksi myös englanniksi :-------D<33 on se niin söpö hahmo.

                                                                       Activia auttaa



Tokana iltana olin liikkellä hieman myöhemmin koska kaavailemani vaatteet tuoksuivat ulkonakuivatetuilta eli suomeksisanottuna metsältä eli suomeksi ihan kammottavalta hieltä D---:::::: Nokkelana tyttönä vaihdoin maastoshortseihin ja sukkiksiin, unohdin näppärästi vyön. Paidaksi pistin Les Tzars-paidan, joita ei näy hirveästi ihmisillä, mutta jotka ovat tälläkin hetkellä alennuksessa indoshopissa. Hirvitti jo siinä vaiheessa illan aikana koittava kuumuus, koska yleensä pidän hyvin-ilmava-toppi-jossa-ei-käytännössä-ole-selkää, t-paita, neule -komboa, jota sitten kuorin illan mittaan niin että noin 45 minuutin jälkeen olen alimman kerroksen kohdalla. Indojen keikat on kyllä parasta ryhmäliikuntaa ikinä, en muista että mikään etelän rytmi olisi koskaan saanut pomppimaan ja tanssimaan ja heiluttamaan käsiä ilmassa 2½ tuntia putkeen niin että liikuntasuorituksen jälkeenkin on energinen olo, ja niin että pomppimisen lomassa pystyy silti vielä laulamaan mukana.... Tehokasta, etten sanoisi. Ja se kun ihmiset on oikeasti ihan mukana (jos ei siis ole ihan kuopan perällä), tanssimuuvit ovat luokkaa Des fleurs pour Salinger:

Belfastin taustavideo ja värimaailma oli jotakuinkin happoinen. Ariel.

Salomen, Fondin ja PW:n tilalla oli Le lac, à l'assaut(!!!!!!!!!!!!!) ja Europane. Salomén poisjäämisestä olin hieman tyrmistynyt, koska ekana iltana se tuli kuitenkin (saatan alkaa breikkaa) jopa kesken keikkaa. Europanen aseman horjuminen viimeisenä kappaleena oli myös hämmentävää, jotenkin keikka tuntui ekana iltana jääneen kesken kun ei viimeisen kappaleen aikana tiennyt että tämä on nyt viimeinen.

L'Aventurierin jälkeen yleisö ei millään olisi halunnut laulun loppuvan, ja yleisö humisikin muutamia minutteja laventurierin sävelmää alkaen yhdestä reunasta, jatkuen seuraavaan kun ääni ylsi, ja lopulta kaikki hyräilivät hieman eri kohtaa (jos miettii että ab ac ad, a on aina sama mutta jatkumo hieman eri kohdasta riippuen), herkistyi nicola kiittämään "putain de stereo" -spiikillä :---D joka taisikin olla illan ainoa ei-käsikirjoitettu lause.

Metrossa oli eebens tunnelma kun indo-faneja, indo-faneja joka puolella. Hymyilin vahingossa yhdelle __hyvin__fanin__näköiselle__ jolla oli bct-huppari yllänsä, vaihdoimme muutaman sanan Les Tzars-paidastani hänen poistuessaan metrosta Bellecourilla. Jälkihuomautuksena totean että tämä on pakosti tokan illan jälkeinen tapahtuma.



Tokan illan aikana olin röyhkeämpi kuin ennen, reagoin nopeasti kuin ohjus ja ehdin hipaista nicolan alaselkää/kylkeä 3NPS:n aikana hänen viilettäessään kohti gradiineja  <3_____;;;;;

Kuva siitä miltä olen itse luultavasti lähestyessäni näyttänyt. Hipaisin tosin oikealla kädellä.

 Sitten vain hyperventiloitsin niinkuin ilahtuneiden fanien aina kuuluukin, ja keskityin nautiskelemaan akustisesta osiosta, hehheh :------)

Onneksi ihan vielä ei tarvitse palata arkeen, Marseillessa on kuun lopulla kolmas keikka, maaliskuussa Dijon ja Lyon, ja siihen asti voi keskittyä katsomaan Indojen fb-kansioista nicon huonoja hiuspäiviä ja HIKILÄIKKIÄ!!!!!!!!!!!!! 

Toulouse 13/11/12, kuva indochine officielin fb-kansio

Tällainen pieni ja hillitty fanityttöily.